Ikävöintiä jo nyt?

Äh, miks ei sitä voi tajuta, että kymmenen päivän päästä ois lähtö? Olin toissapäivänä yötä rakkaitten serkkujeni luona Hammaslahdessa, ja yritin nauttia yhteisestä ajasta niin paljon kun vielä voin. Mutta silti oli vaan semmonen tunne, että ainahan mie siellä käyn, ja että ei se voi olla mahollista, että yhtäkkiä vierailu vaan loppuis vuodeks. Noh, ehkä mie sitten siellä Saksassa muistan ikävissäni jokaisen halauksen ja jokaisen hauskan jutun, mitä meille on tapahtunu.

Hauskoista jutuista tuli tietysti ekana mieleen viime Tivolireissu. :)



Tässä kuvassa siis mie ja serkkutyttöni Martta. Muistan nii elävästi sen naurunkätkätyksen mikä Martasta kuulu koko sen laitteen kieputuksen ajan. :D

Mainihinkin jo joskus aiemmin, että miulla on kummityttö. Sellainen suloinen, pieni ja pirteä Vilma, jolla on jo monta hammasta, kuten kuvista voi päätellä. :)





Yritin Vilmaakin rutistella ja hoivailla ja vaihella vaippoja koko vuoden edestä. Ja seurailin uimarannalla, kun Vilma koitti saaha hiekalla kipittävää muurahaista kiinni. Oli muuten aika sulosta katseltavaa. :) Seki pieni on sitten jo melkeen kaks vuotias kun tuun takasi. Hmm, voisinkohan olla ovela, ja ottaa Vilman matkalaukkuun mukaan? Painorajotushan oli vaan sen 20kg! :)



Enää kaks työpäivää edessä, sitten kovasti pakkailemaan. Lisää tekstiä tulossa myöhemmin! :)

Ps.
Siellä Hammaslahdessa vieraili muuten eräs tyttö, joka oli asunut Berliinissä jo ties miten pitkään. Juteltiin sitten hänen kanssaan kaikkee mahollista, liittyen tietysti Berliiniin ja ylipäätään Saksaan. Puhuttiin muummoassa Saksalaisten käsityksestä Suomalaisuudesta. Se nyt ei varmaan poikkea kamalasti muiden maiden käsityksistä, tai näin ainakin veikkaisin. :D Eli suomalaisuus= Mökki keskellä metsää, sekä viinaa ja kaljamaha-ukkoja :D Voisin ehkä yrittää muuttaa heiman heidän käsityksiä :D Ja Saksassa tuskin pääsee kuulema uimaan järveen. :(

Maailman ihanimmat ystävät!

Oikeesti, näin ihania ystäviä ei kyllä muualta löydy!

Menivät järjestämään miulle kunnon läksiäis partyt, ja liikutuin ihan kyyneliin! Noh, kukapa ei liikuttuis moisesta.

Eli iltahan meni suunnilleen sitä rataa, että tarkoitus oli mennä Käyhkölle iltaa viettämään, tai näin miulle uskoteltiin. Siinä sitten laittauduin, ja hoputin Hennaa laittautumaan nopeempaa, ettei mee yöhön, ennenku päästään lähtemään. Olin oikeesti repiä hiukset päästäni, ku Hennalla taas kesti niitten hiustensa kanssa.. (vaikka oikeeestihhan se oli vaan hämäystä, että sais miut pysymään vielä hetken kotonani..)


Noh lopulta Henna vastas, ja sain kipittää heille.

Pimpotin ovikelloa.

Henna tuli avaamaan, hiukset ja kaikki laitettuna, leveä hymy huulilla.

..Aloin vahvasti epäillä et nyt on jotain vialla..

Sitten henna talutti miut olohuoneeseen, jossa oli iso seinävaate, missä luki: '' WIR LIEBEN DICH ANNI! '' ja ilmapalloja ja serpentiiniä joka puolella.




Eikä siinä vielä kaikki..

Henna aukas pienen huoneen oven, josta ryntäs ihan jumalaton ihmismassa pihalle, kaikki minuu halaamaan. Siinä samassa rupesinki jo itkemään, enkä tajunnu enää mistään mitään. Miten onni voikaan sekottaa pään silleen?

Sitten vielä kaiken kukkuraks, ne oli väsänny miulle paidan, jossa oli kaikkien nimet! Aaaoooh! Niin ylisulosta.

Sulosuudesta puheen ollen, Henna tyrkkäs miun käteen myös pienen paketin, jossa odotti ihana läksiäislahja: pieni hopeinen sydämen puolikas. :) tottakai Hennalla oli jo se toinen puoli kaulassa.



Jotain parasta?




Iso kiitos kaikille!

One month?

Niin se aika viilettää, enää tasan kuukaus lähtöön. En voi vaan uskoo tätä. Tänään kävin rakkaan kummitätini luona, ja tippalinssissä keskusteltiin miten 'pikku-anni' on lähdössä..

Eli lähtöhän siis on 2.8 klo 16:40, Helsingistä, lentokoneella. Ensin lennän Hampuriin, jossa on vielä viikon mittainen 'alustus' leiri. :) Onneks, niin ei tarvii ihan kylmiltään suoraan perheeseen tupsahtaa. :)