Ikävöintiä jo nyt?

Äh, miks ei sitä voi tajuta, että kymmenen päivän päästä ois lähtö? Olin toissapäivänä yötä rakkaitten serkkujeni luona Hammaslahdessa, ja yritin nauttia yhteisestä ajasta niin paljon kun vielä voin. Mutta silti oli vaan semmonen tunne, että ainahan mie siellä käyn, ja että ei se voi olla mahollista, että yhtäkkiä vierailu vaan loppuis vuodeks. Noh, ehkä mie sitten siellä Saksassa muistan ikävissäni jokaisen halauksen ja jokaisen hauskan jutun, mitä meille on tapahtunu.

Hauskoista jutuista tuli tietysti ekana mieleen viime Tivolireissu. :)



Tässä kuvassa siis mie ja serkkutyttöni Martta. Muistan nii elävästi sen naurunkätkätyksen mikä Martasta kuulu koko sen laitteen kieputuksen ajan. :D

Mainihinkin jo joskus aiemmin, että miulla on kummityttö. Sellainen suloinen, pieni ja pirteä Vilma, jolla on jo monta hammasta, kuten kuvista voi päätellä. :)





Yritin Vilmaakin rutistella ja hoivailla ja vaihella vaippoja koko vuoden edestä. Ja seurailin uimarannalla, kun Vilma koitti saaha hiekalla kipittävää muurahaista kiinni. Oli muuten aika sulosta katseltavaa. :) Seki pieni on sitten jo melkeen kaks vuotias kun tuun takasi. Hmm, voisinkohan olla ovela, ja ottaa Vilman matkalaukkuun mukaan? Painorajotushan oli vaan sen 20kg! :)



Enää kaks työpäivää edessä, sitten kovasti pakkailemaan. Lisää tekstiä tulossa myöhemmin! :)

Ps.
Siellä Hammaslahdessa vieraili muuten eräs tyttö, joka oli asunut Berliinissä jo ties miten pitkään. Juteltiin sitten hänen kanssaan kaikkee mahollista, liittyen tietysti Berliiniin ja ylipäätään Saksaan. Puhuttiin muummoassa Saksalaisten käsityksestä Suomalaisuudesta. Se nyt ei varmaan poikkea kamalasti muiden maiden käsityksistä, tai näin ainakin veikkaisin. :D Eli suomalaisuus= Mökki keskellä metsää, sekä viinaa ja kaljamaha-ukkoja :D Voisin ehkä yrittää muuttaa heiman heidän käsityksiä :D Ja Saksassa tuskin pääsee kuulema uimaan järveen. :(