toukokuisia iloja ja suruja

Päivä päivältä valutaan loppua kohti..

Nyt kirjottelen tämmösen lyhyen tiivistelmän miun huhtikuun tapahtumista.

Elikkäs, miulla kävi täällä hyvin kotoisia vieraita! Nimittäin Tiuhti, joka tulee kanssa Savonlinnasta ja tekee vaihtovuotta Saksassa! Ei olla kyllä ikinä aikasemmin yhteyttä pidetty, Savonlinna kun on semmonen suurkaupunki.. Oltiin kyllä joskus 5. luokalla tekemässä samaa koulunjärjestämää teatteriprojektia, eli sen verran tunnetaan. :D Mutta ajateltiin siis, että voisin leikkiä viikonlopun turistiopasta (ja Tiuhti turistia) ja pitää muutenkin hauskaa Berliinissä. Oli tosi ihana viikonloppu ja tullaan varmasti olemaan kavereita vielä siellä Suomenkin puolella! Siitä viikonlopusta sen enempää, jos enemmän kiinnostusta meijjän touhuista riittää, niiin jätän sananvallan Tiuhdille, elikkä hänen blogia voitte lukea tästä osoitteesta : http://artworldandi.blogspot.com/2011/05/berliini-6-852011-kaikenlaista-muuta.html


^ Täsä myö ja Alexanderplatz. Tuli muuten hullu olo, kun yhessä vaiheessa pysähdyttiin miettimään, että täällä myö 16- vuotiaat Berliinissä oma-aloitteisesti tuttavuutta tehdään. Hui. :)

Sitten meni yks viikonloppu perheen kanssa matkustellessa. Käytiin nimittäin Dresdenissä!









Kyseiset rakennukset on Dresdenin vanhan kaupungin puolelta. Tosi kauniin näköstä!

Kaupungin hälinän jälkeen päätettiin ajella luonnon rauhaan. Määränpäänä oli siis Felsenburg ja sen upeat kalliomuodostelmat. (Joita kutsutaan nimellä :Neurathen)





^ Näköalat oli ihan huikeet, en oo ikinä nähny mitään noin kauniita luonnonmuodostelmia. Olo oli kun jossain satumaassa, hiidet ja keijjut vaan puuttu.

Viime viikonloppu menikin YFU:n merkeissä. (ja niin menee ens viikonloppukin) Meille järjestettiin Re-Entry viikonloppu, jossa puhuttiin näinkin pirteistä aiheista kuten: hyvästien jättö, läksiäislahjat, kotiinpaluu.. Kyseisellä seminaarilla oli siis vaihtareita jotka tulee Berliinistä tai sen ympäriltä. Tunnettiin jo oikeestaa kaikki toisemme, mikä nosti tunnelmat vielä nopeemmin kattoon vaikka haikeet puheenaiheet olikin. Tanssittiin, laulettiin, naurettiin. Jossain vaiheessa tajuttiin, että tää oli meidän viimenen seminaari, missä kaikki ollaan yhessä (siis kaikki, myös ne jotka tulee meksikosta, kolumbiasta, USA:sta...) .. Meidän loppu seminaari (YES) kun on vaan eurooppalaisille vaihtareille.. Päätettiin kumminki jättää murheet huomiselle ja yrittää nauttia yhteisestä ajasta täysin siemauksin.







Minuu ei oo vielä ollenkaan pelottanu ajatus kotiinpaluusta, päin vastoin. Nyt kumminkin viimeviikonloppuna tuli ajateltuu taas kaikenlaista. Meidän piristykseks meille luettiin jotain vanhoja kirjeitä, joita entiset vaihtarit olivat lähettäneet isäntäperheilleen kotiinpaluun jälkeen. Niitten kirjeitten sisältö meni suunnilleen tätä rataa:


'' ...Mikään ei oo enää niinkun aiemmin, en tiiä enää minne kuulun. Kaveriporukat on vaihtunu ihan hirmusesti, ja tuntuu ettei miulla oo täällä enää yhtään kavereita. Ruoka, josta tykkäsin ennen, ei enää maistukkaan hyvältä. Miun sisko on miulle vihanen, koska miun pääpuheenaiheeni on vaihtovuosi..vaihtovuoden jälkeinen vuosi kotona, on kuin toinen vaihtovuosi''

Ah, tervetuoloa kotiin.

En mie voi jotenkaa kuvitella, että oisin jotenki noin surullinen ku meen kotiin? Miehän meen kotiin? Ei se nyt noin outoo ja erilaista voi olla.. vai voiko?

Ja nyt on alkanu ketuttamaan sekin, kun nyt kun miulla on enää se about 5 viikkoo aikaa, niin alan huomaamaan miten paljon ihmisiä oon keränny ympärilleni. On tullu kutsuja illanviettoon, tai syömään tai elokuviin tai, tai, tai.. (haha, sain jopa mäkissä myyjän puhelin numeron kuitin taakse.. okei, mutta ei siitä sen enempää..) Mut voi elämä miks nyt? Miks ei sillon kuus kuukautta sitten kun mie oikeesti tarttesin tätä?

Noh, parempi myöhään kun ei milloinkaan, vai?

Odottavan aika on pitkä..

.. mutta sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa.

Jo 9 kuukautta takana - enää 2 edessä.

Eilen oli taas yks vaihtaritapaaminen. Naurettiin, juteltiin. Kaikki on onnellisia. Kaikki on vihdoin saaneet rakennettua jonkinlaisen ihmissuhdeverkoston ympärilleen koulukavereista, perheestä, muista vaihtareista koostuen. Kaikki on oppineet tuntemaan Berliinin (niin hyvin kun vaan yhdessä vuodessa kerkeää). Berliinistä on tullu meille kaikille koti - just kun pitää rueta pakkaamaan laukkuja.

En saanu yhtenä iltana unta ja rupesin miettimään kuluneita yhdeksää kuukautta ja myös ihan sitä aikaa, kun olin vielä suomessa, kun olin vasta päättäny lähtee vaihtariks. Yhtäkkiä miun päähän vaan pälkähti kysymys, että miten hitossa mie oikeesti uskalsin? En ruennu epäröimään, vaikka miun paras kaveri rupes heti kyynelehtimaan ikävää kuullessaan miun ideasta, ja kun olin hettämässä hakupapereita postilaatikkoon ja äiti kysy >> Ootko nyt Anni ihan varma..? Mieti nyt, sie jos saatkin sen stipendin, ja oikeesti lähet..?<< tokasin vaan rennosti >> no sitten mie lähen<<. Ja sekin, että täällä paskan päivän sattuessa en siltikkään oo vielä kertaakaan pakannut matkalaukkuja kasaan. En haluu kuulostaa mitenkään itserakkaalta, mutta kyllä mie oon ihan hemmetin ylpee siitä että lähin - niinku saapi kaikki muutkin vaihtarit itestään olla! Unohtamatta tietysti sitä, että oon myös tosi kiitollinen kaikkien tuesta ja kannustuksesta! ♥

---------------------------------------------

.. No voi hitsin pimpulat, täähän kuulostaa jo ihan joltain jäähyväis kirjeeltä! =D..

.. vähän niinkun eilen junassa vaihtareitten kanssa kun juteltiin samasta aiheesta - ja päädyttiin palakurkussa tunnustamaan, miten tärkeitä meistä kaikista on toisillemme tullu.. En haluu ees ajatella mitä meidän loppuseminaarista tulee.. :D

--------------------------------------------

Miks lähin vaihtoon?

Halusin oppia puhumaan saksaa? - joo
Halusin oppia tuntemaan saksaa, sen kaupunkeja ja kulttuuria? - joo
uusia kokemuksia? - joo

Noin mie aina vaihtovuoden alussa vastailin. Nyt oon tietysti edelleen samaa mieltä, mutta noita kriteereitä on tullu ehkä vielä pari lisää.. ja miks nyt, miks ei vaikka parin vuoden päästä ku oisin vanhempi ja viisaampi? Miks nyt kun kotona tapahtuu suuria muutoksia? Oisin joka tapauksessa päässy uuteen kouluun ja oppinu tuntemaan uusia ihmisiä?

Taisin lähtee ettimään jotain.. itteeni? esim. Ysillä en ollu ihan 100% varma haluunko nyt sinne taideluokioon vai lyskalle.. tai ehkä artemiaan..? Nyt miulla on jotenki paljon vahvemmat mielipiteet tai ainakin tiiän paljon paremmin mikä on miulle tärkeetä ja mitä arvostan. Ainut mikä minuu vähän ennen lähtöä pelotti/inhotti, oli kotona tapahtuvat muutokset. Olin kyllä varma että haluun vaihtoon, mutta en ollu tosiaankaa varma halusinko sitä nyt ysin jälkeen kun kaikki oli muutenki yhtä kaaosta. Nyt oon kuitenkin sitä mieltä, että lähin just erittäin hyvänä ajankohtana. Jos oisin jääny odottamaan jotain parempaa aikaa, ei ois varmaan tullu ikinä ees lähettyy. Koska mikä sitten ois ollu se hyvä(/huono) elämäntilanne? Ei sellasta oo olemassakaan.

Ja joo, Savonlinnassa on asia jos toinenki muuttunu tän vuoden aikana: on tullut entiselle jalkapallokentälle k-kauppaa ja s-markettia ja rakennettu siltaa ja ties mitä, ja kaveripiirit.. ne jos mitkä on muuttunu.. ja takasin tullessa saankin levitellä miun tavaroita yhden kodin sijasta kahteen eri kotiin. (Lista varmaan kasvaa kun pääsen tarkastelemaan asioita ihan livenä..). Mutta ei minuu kyllä kotiintuleminen pelota, päin vastoin, oon ihan ilonen että meijjän pikkupiireissäkin jotain uutta tapahtuu. :D

Ja positiivisesti ajateltuna: en varmaan oottas kotiintuloa välttämättä niin innoissani, jos tietäisin, että palaan niihin samoihin kuvioihin kun lähtiessä.

Pääsiäis-kuulumisia!

Hyvvää pääsiäistä ja vappua ja kevättä! ♥

Nyt ois sitten loma lopuillaan.. Oli kyllä huisketta ja melskettä! Kerkesin mie kyllä onneks jossain välissä rentoutumaankin. Nyt alkaa kahden kuukauden loppukirit, kalenteri on kesäkuun alkuun asti ihan täyteenbuukattu.. Ja tää oli sitten miun viimenen loma täällä! Näillä kun alkaa kesälomat vasta joskus sillon kun mie lähen kotia. (Eli heinäkuun alussa..)

Ekan lomaviikon viettelin Berliinissä kavereita tapaillessa ja perheen kanssa nähtävyyksiä kierrellessä.


Tyttöjen kanssa päiväkävelyllä. ;) (Emma, Elise)^


Veneiltiin Müggelseellä perheen kanssa. Ihanan kesäinen sää, mikäs sen parempaa? ^


Juutalaisten muistomerkillä Berliinissä.^

En muuten tienny, että pääsiäinen on täällä niin paljon tärkeempi/jotenki juhlallisempi mitä suomessa. Onhan sitä sietysti suomessakin ihmisiä, jotka pääsiäistä enemmän juhlii, mutta itelleni se ei ainakaan oo mitenkään erityisen tärkee juhlapyhä ollu.

Miun isäntäperheen pääsiäisohjelma meni tätä rataa: lauantaina tehtiin ruokavalmisteluja sunnuntaita varten (esim värjättiin kananmunia elintarvikeväreillä..) ja mentiin kattomaan pääsiäiskokkoa tuttujen puutarhalle. Pääsiäissunnuntaina etittiin pääsiäismunia puutarhasta ja perhetuttuja tuli kylään ja syötiin paljon paljon paljon..


^Oli kyllä enemmän tai vähemmän juhannus fiilikset tuossavaiheessa! :D Grilliruokaa, vihree luonto, kokko..






^ Pääsiäismunia etsiskelemässä..( huomatkaa vaatetus: minishortsit. Aamulla klo 11. Ja nää väittä että täällä ei ole vielä kesä?!) Saatiiin muuten ihan pieniä lahjojakin (mie sain kirjan ja lipun teatteriin), eikä pelkästään vaan suklaata.. Suklaa olikin vähän huono vaihtoehto puutarhaan piilotettavaks 25 asteen lämpötilassa.. Löysin vielä iltapäivälläkin pari suklaamunasta puskanjuurelta.. hieman sulaneina..



Toisella viikolla ajettiin neljäks päiväks Itämerelle, Warnemünde nimiseen pikkukaupunkiin. Sää suosi ja tunnelmat oli kohillaan! Ja Warnemünde on tosi kaunis kapunki, ihanan rauhallinen turisteista huolimatta. Tekee hermoille hyvää päästä välillä vähän tuulettumaan täältä suurkaupungin melskeestä..


^ ranta, Itämeri


^ Warnemünden satama- ja torialuetta..






^ Keräiltiin rannalta ''kanan jumalia'' niinku näitä saksaks kutsutaan (jos oikein ymmärsin..?). Eli kiviä missä on reikiä. Saan ihania koruja aikaseks..

Muttta niin se aika siis viilettää. Nyt on talvivaatteetkin tiiviiks pakatussa paketissa valmiina suomeen lähetystä varten.. En kyllä tiiä miten ihmeessä saan nää kaikki tavarat takasin suomeen (no joojoo, tietysti postilla, mutta ei kyllä huvittas tuhansia euroja maksaa..) .. nojaa, onhan miulla vielä se 9 viikkoa aikaa yrittää keksiä joku järkevä keino..

Seuraavalla kerralla kerron varmaan meidän Re-Entry viikonlopusta. Meille berliiniläisille vaihtareille on vielä järjestetty oma seminaari (toukokuun puolessavälissä), jossa saahaan jutella mukavia ihan vaan näin berliinissä asuneiden vaihtareiden kesken. :)

Mietin muuten tuossa ykspäivä, että vähän siitä YES- loppuseminaarista tulee hauskaa, 400 nuorta eripuolilta eurooppaa jne. Mut sitten rupesin miettii toisin päin.. 400 nuorta ja kaikki itkee surusta ja onnesta.. :D hmm, tätä odotellessa..


Ps. Viime postauksessa kerroin Mauerparkista, ja taisin ihan lisätä kuvankin, ja kerroin että siellä on aina ihan hirmusesti ihmisiä jne. Luin sitten lehen otsikoista, että sunnuntaisin siellä nousee kävijämäärät 45 tuhanteen! 45000 haloo! Savonlinnan asukasmäärä on 30 tuhatta... :D Ehh.. normi.