Nyt se ois sitte eletty, ensimmäinen kuukaus koko vaihtovuodesta.
Ikävä alkaa jo helpottaa, kun on alkanu tottumaan perheen kuvioihin ja ympäristöön. :)
Ja mitään kauheen stressaavaakaan ei oo enää eessä, kun kouluunkin on tutustuttu. Nyt on parhaillaan menossa kahden viikon mittainen harjottelujakso päiväkodissa. Tieto harjottelusta tuli mukavasti yllärinä ekana koulupäivänä. Onneks sain kuitenki paikan niinki lyyhyellä varotusajalla. Ja ainakin nää ensimmäiset kaks päivää on ollu tosi mukavia, oon opetellu saksankielisiä loruja ja lastenlauluja. :)
Pullaakin kerkesin jo leipomaan. Kerroin perheelle pari viikkoa sitten, että suomessa syödään paljon pullaa, ja yritin selittää mitä pulla on. Kun vanhemmat sitten seuraavan kerran palas kauppareissulta, oli ne ostaneet miulle vaaleeta leipää, mikä maistu vaniljalle. (?) Sanoin että eiei, ja leivoin siskon kanssa kunnon pullaa. ( Kun taikina oli valmis ja sen piti antaa kohota, miulta kysyttiin, että pitääkö taikina nostaa siks aikaa jääkaappiin? Joo, toki.:D ) Tykkäsivät valmiista tuotteesta kovasti. :) Seuraavaks ois sitten eessä Karjalan piirakat..
Oon muuten pistänyt merkille, että mitä syvemmälle oon päässy uppoutumaan saksalaiseen kulttuuriin ja alkanu pitämään siitä, niin sitä enemmän oon myös oppinut arvostamaan suomen kulttuuria.
tiistai 31. elokuuta 2010
maanantai 23. elokuuta 2010
Alasti aurinkoa?
Luin jutun, missä kuvattiin hauskasti Berliinin suuruutta: '' Kaupunki on niin iso, että voisit ottaa vaikka alasti aurinkoa keskellä keskustaa, sillä on todella epätodennäiköistä,että tulet näkemään samoja kasvoja uudestaan.'' :D:D nauroin.
Oltiin lauantai iltana perhetuttujen puutarhalla (= tunnin ajomatka keskustasta, pieni läntti maata jonkun kylän reunalla, jossa oli pieni mökki ja puutarha) Syötiin rakletteja ja nautittiin maaseudusta. Teki kyllä hyvää olla välillä ilman keskustan melskettä. Pyöräiltiin illalla pitkin peltoja ja kylän pikku teitä. Rakastan sitä miten kylien talot on rakennettu: vieri viereen, ja korkeet harjakatot ja suloset pikku puutarhat. Plussana vielä auringonlasku, joka värjäs kaiken kauniin punertavaks.
Sunnuntaina lähettiinkin sitten aivan päinvastaseen paikkaan. Nimittäin Berliinin olympia stadionille, ISTAF- urheilukisoja katsomaan. Miulla oli vaan vähän eri käsitys tapahtumasta: aattelin, että se on semmonen kyrkän kenttä, missä pari tyyppii hyppii ja juoksee ja tralalaa, ja se on sit siinä. Yllätys oli positiivinen. Ekanakin, kun päästiin itse stadionille, niin se oli niin täynnä ihmisiä, että kyseessä ei voinu olla mikään ihanihan pikku juttu. Ja toiseks, siellä ei ollu mitään perus urheilijoita, vaan mm. euroopan mestareita ym. Urheilussa on kyllä se hyvä puoli, että ei tarvii osata kieltä, vaan voi vaan kattoo kuka sen maaliviivan ekana ylittää. Olin samalla myös todistamassa 800 metrin juoksun uutta maailman ennätystä! David Rudisha, keniasta, juos tuon matkan 1:41.09 ajassa. Edeltävä ennätys oli tehty vuonna 1997. (En ois kyllä tuota tienny, kunnes kaikki nous seisomaan ja huuti hirveesti ja kaikki taulukot ja screenit vilkku punasta ja niissä luki isolla: NEW WORLD RECORD! :D:D )
Tuommosia härpäkkeitä, mistä lähtee mahollisimman kova ääni,(mikä miulla on kädessä tuossa kuvassa) jaettiin sinne stadionille mentäessä. Kivoja kapineita, kun joku esim: selän takana hakkaa tuommosta omaan polveensa, niin se läsähtää korvanjuuressa melko railakkaasti. (Ei toki ollut päänsärkyä illalla, ei) :D
Ja tänään. Tänään oli eka koulupäivä.
Tunnelmat klo 7:45
'' mie soitan äitille, haluun kotiin! apua, mitä jos eksyn käytäville? mitä jos opettajat huutaa? mitä jos en tajua mistään mitää? mitä jos oon unohtanu jotai tärkeetä kotiin? oonkohan myöhässä? vai liian ajoissa? pitäs päästä vessaan.. mahaan koskee, nälkäkin on. Ja oksettaa. ''
Tunnelmat klo 15:15
'' Joo. Sehän oli pelkkä koulu, ei sen ihmeempää? ''
Niin, olin paniikissa. Niin paniikissa. Kaikki meni ihan pieleen ja pelotti. Mutta heti kun pääsin luokkaan, niin kaikki oli ihan selkeetä! Ihmiset mukavia ja auttavaisia, ja kaikki oli hyvin. Opettajat ei purru ja välitunnilla pääs vessaan. Luokan tytöt oli ihan innoissaan, kun saatiin uus tyttö luokalle. Tällä luokalla on nimittäin 8 tyttöä ja loput 15 poikia. Vähän tasotusta siis. Ja ette ikinä arvaa, kuinka monta blondia tässä luokassa on? Taijjan olla taas ainut.. =D
Englannin opiselusta voipi tulla melko hauskaa. Englantia vaan saksaa apunakäyttäen, kreit! Noh, ehkä tästä selvitään. :D
Ja onneks joka tapauksessa kertaan tän kouluvuoden kun pääsen suomeen, nii ei tarvii ottaa hirveetä stressiä kokeista. Tässä koulussa on kyllä ollu joku joka ei tosissaan oo ottanu minkäänlaista srtessiä koulusta; yks välitunti tuli joku ulkopuolinen juttelemaan meidänluokan pojille. Tytöt sitten kerto, että kyseinen poika oli ollut vielä viimevuonna heidän luokallaan, mutta joutuu kertaamaan asteen uudestaan. Käännyin kattomaan poikaa, ja en voinu olla naurahtamatta: vähän pyöreähkö, pitkä poika, jonka paidassa luki isolla: I LOVE HATERS ! :D:D (tekstistä tuli just mieleen semmonen kovis äijjä joka vähät välittää jostain koulusta)
Mutta jeessss, huomenna pitäs kipittäää kouluun uudestaan. Kertoilen kuulumisia vielä myöhemmin lissää. :P
Oltiin lauantai iltana perhetuttujen puutarhalla (= tunnin ajomatka keskustasta, pieni läntti maata jonkun kylän reunalla, jossa oli pieni mökki ja puutarha) Syötiin rakletteja ja nautittiin maaseudusta. Teki kyllä hyvää olla välillä ilman keskustan melskettä. Pyöräiltiin illalla pitkin peltoja ja kylän pikku teitä. Rakastan sitä miten kylien talot on rakennettu: vieri viereen, ja korkeet harjakatot ja suloset pikku puutarhat. Plussana vielä auringonlasku, joka värjäs kaiken kauniin punertavaks.
Sunnuntaina lähettiinkin sitten aivan päinvastaseen paikkaan. Nimittäin Berliinin olympia stadionille, ISTAF- urheilukisoja katsomaan. Miulla oli vaan vähän eri käsitys tapahtumasta: aattelin, että se on semmonen kyrkän kenttä, missä pari tyyppii hyppii ja juoksee ja tralalaa, ja se on sit siinä. Yllätys oli positiivinen. Ekanakin, kun päästiin itse stadionille, niin se oli niin täynnä ihmisiä, että kyseessä ei voinu olla mikään ihanihan pikku juttu. Ja toiseks, siellä ei ollu mitään perus urheilijoita, vaan mm. euroopan mestareita ym. Urheilussa on kyllä se hyvä puoli, että ei tarvii osata kieltä, vaan voi vaan kattoo kuka sen maaliviivan ekana ylittää. Olin samalla myös todistamassa 800 metrin juoksun uutta maailman ennätystä! David Rudisha, keniasta, juos tuon matkan 1:41.09 ajassa. Edeltävä ennätys oli tehty vuonna 1997. (En ois kyllä tuota tienny, kunnes kaikki nous seisomaan ja huuti hirveesti ja kaikki taulukot ja screenit vilkku punasta ja niissä luki isolla: NEW WORLD RECORD! :D:D )
Tuommosia härpäkkeitä, mistä lähtee mahollisimman kova ääni,(mikä miulla on kädessä tuossa kuvassa) jaettiin sinne stadionille mentäessä. Kivoja kapineita, kun joku esim: selän takana hakkaa tuommosta omaan polveensa, niin se läsähtää korvanjuuressa melko railakkaasti. (Ei toki ollut päänsärkyä illalla, ei) :D
Ja tänään. Tänään oli eka koulupäivä.
Tunnelmat klo 7:45
'' mie soitan äitille, haluun kotiin! apua, mitä jos eksyn käytäville? mitä jos opettajat huutaa? mitä jos en tajua mistään mitää? mitä jos oon unohtanu jotai tärkeetä kotiin? oonkohan myöhässä? vai liian ajoissa? pitäs päästä vessaan.. mahaan koskee, nälkäkin on. Ja oksettaa. ''
Tunnelmat klo 15:15
'' Joo. Sehän oli pelkkä koulu, ei sen ihmeempää? ''
Niin, olin paniikissa. Niin paniikissa. Kaikki meni ihan pieleen ja pelotti. Mutta heti kun pääsin luokkaan, niin kaikki oli ihan selkeetä! Ihmiset mukavia ja auttavaisia, ja kaikki oli hyvin. Opettajat ei purru ja välitunnilla pääs vessaan. Luokan tytöt oli ihan innoissaan, kun saatiin uus tyttö luokalle. Tällä luokalla on nimittäin 8 tyttöä ja loput 15 poikia. Vähän tasotusta siis. Ja ette ikinä arvaa, kuinka monta blondia tässä luokassa on? Taijjan olla taas ainut.. =D
Englannin opiselusta voipi tulla melko hauskaa. Englantia vaan saksaa apunakäyttäen, kreit! Noh, ehkä tästä selvitään. :D
Ja onneks joka tapauksessa kertaan tän kouluvuoden kun pääsen suomeen, nii ei tarvii ottaa hirveetä stressiä kokeista. Tässä koulussa on kyllä ollu joku joka ei tosissaan oo ottanu minkäänlaista srtessiä koulusta; yks välitunti tuli joku ulkopuolinen juttelemaan meidänluokan pojille. Tytöt sitten kerto, että kyseinen poika oli ollut vielä viimevuonna heidän luokallaan, mutta joutuu kertaamaan asteen uudestaan. Käännyin kattomaan poikaa, ja en voinu olla naurahtamatta: vähän pyöreähkö, pitkä poika, jonka paidassa luki isolla: I LOVE HATERS ! :D:D (tekstistä tuli just mieleen semmonen kovis äijjä joka vähät välittää jostain koulusta)
Mutta jeessss, huomenna pitäs kipittäää kouluun uudestaan. Kertoilen kuulumisia vielä myöhemmin lissää. :P
perjantai 20. elokuuta 2010
Luokka 10 C
Miun uus luokka: 10 C. Tunteja viikossa 33, miun ei (luojan kiitos) tarvii mennä espanjankielen tunneille, joita ois siis kolme per viikko. Se tästä nyt vielä puuttus että alkaisin uutta kieltä opiskelemaan! :D Välitunnit ja kaikki on yhtä puuroa; eka viiden minuutin tauko, sitten kahenkymmenen minuutin tauko, ja jossain välissä tulee viidentoistaminuutin tauko.. ? Vähän kyllä jänskättää mennä kouluun. Onneks täällä ollaan aika totuttuja vaihto-oppilaisiin, mutta silti..
Alan jo tottumaan saksalaisiin ruokiin, nutella(suklaa)menee jo ihan hyvää vauhtia leivän päällä.. :D Mutta vaan pelkkää nutellaa, ei mitään tuorejuustoa ja nutellaa sekaisin (yäk), niinku muut täällä syö. Kotieväelle semmosia terveisiä, että saatte olla vastaanottamassa kahen ihmisen verran annia lentokentällä ,jos tätä vauhtia lisäkiloja tulee. Sitten vierin mukavasti alas lentokoneesta, kätevää. :D joo..'saksalainen ruoka ei ole mitään kevyttä'..
Hassua, miten paljon täällä vietetään aikaa ruokapödän ääressä, ja koko perheen voimin. Mitä oon kelloo seuraillu, niin parhaimmillaan aamupalapöydässä istuskellaan se yks ja puol tuntia ja jutellaan päivän tapahtumajärjestyksestä ym. Mutta ruoka on kyllä vaan kolme kertaa päivässä. KOLME KERTAA. Aamupala, lämminruoka ja illalla vähän jotain pientä kuuden aikaan. Kun kerroin, että suomessa pyritään syödään viis kertaa päivässä, niin muut pyöritteli silmiä, ja naureskeli, että sittenhän kaikkien suomalaisten on pakko olla ihan hirmu lihavia.
Nyt miulla on sitten iso oma huone, kun Anna lähti eilen Uruguaiin. Eilen tuli kyllä ihan hirvee ikävä, kun joutu tavallaan käymään oman lähdön suomesta uudestaan läpi, kun hyvästeli Annaa. Pelkäsin soittaa kotiin itkupuhelua, kun aattelin, että se vaan pahentaa tilannetta. Mutta päin vastoin, se autto hirveesti. Äiti tajus puhuu ihan normaaleista jutuista ja arjesta, mikä helpotti ikävää ihmeen paljon. Ja myös isäntäperhe täällä ymmärs minuu täydellisesti. Vaihtovuosi on vähän niinku lumikki- sadussa se omena. Hirmu herkullisen näkönen, mut sitten ku sitä purasee, nii se onki myrkyllinen. Vaitovuodessa se myrkky on ikävä. Onneks tästä kumminki pääsee yli ilman minkään prinssin pusuja. :D
Niin, oma huone, koti, perhe, Berliinissä. Nyt sitä vasta tajuaa. Huvittavaa on vaan vielä se, ettei muista, miten tunnettu ja iso tää kaupunki on (verrattuna Savonlinnaan tai ees Helsinkiin). Esim. kun kattoo telkkaria, niin meinaan aina rueta hihkumaan, että 'kattokaa, kattokaa, tää ohjelmahan on kuvattu berliinissä, tuolla mie oon käyny!'. Tai oli tosi outoo lukee uutisista, että Angelina Jolie ja Pratt Pitt on Berliinissä. Ja kuunnella, miten Joachimia vastaan oli yks ilta kävelly Lady Gaga. Kun miehän asun täällä?
Apua, nyt meinaa taas venähtää nukkumaanmeno, huomenna mennään Alexaan (kauppakeskukseen) ostelemaan vähän koulutarvikkeita.
Alan jo tottumaan saksalaisiin ruokiin, nutella(suklaa)menee jo ihan hyvää vauhtia leivän päällä.. :D Mutta vaan pelkkää nutellaa, ei mitään tuorejuustoa ja nutellaa sekaisin (yäk), niinku muut täällä syö. Kotieväelle semmosia terveisiä, että saatte olla vastaanottamassa kahen ihmisen verran annia lentokentällä ,jos tätä vauhtia lisäkiloja tulee. Sitten vierin mukavasti alas lentokoneesta, kätevää. :D joo..'saksalainen ruoka ei ole mitään kevyttä'..
Hassua, miten paljon täällä vietetään aikaa ruokapödän ääressä, ja koko perheen voimin. Mitä oon kelloo seuraillu, niin parhaimmillaan aamupalapöydässä istuskellaan se yks ja puol tuntia ja jutellaan päivän tapahtumajärjestyksestä ym. Mutta ruoka on kyllä vaan kolme kertaa päivässä. KOLME KERTAA. Aamupala, lämminruoka ja illalla vähän jotain pientä kuuden aikaan. Kun kerroin, että suomessa pyritään syödään viis kertaa päivässä, niin muut pyöritteli silmiä, ja naureskeli, että sittenhän kaikkien suomalaisten on pakko olla ihan hirmu lihavia.
Nyt miulla on sitten iso oma huone, kun Anna lähti eilen Uruguaiin. Eilen tuli kyllä ihan hirvee ikävä, kun joutu tavallaan käymään oman lähdön suomesta uudestaan läpi, kun hyvästeli Annaa. Pelkäsin soittaa kotiin itkupuhelua, kun aattelin, että se vaan pahentaa tilannetta. Mutta päin vastoin, se autto hirveesti. Äiti tajus puhuu ihan normaaleista jutuista ja arjesta, mikä helpotti ikävää ihmeen paljon. Ja myös isäntäperhe täällä ymmärs minuu täydellisesti. Vaihtovuosi on vähän niinku lumikki- sadussa se omena. Hirmu herkullisen näkönen, mut sitten ku sitä purasee, nii se onki myrkyllinen. Vaitovuodessa se myrkky on ikävä. Onneks tästä kumminki pääsee yli ilman minkään prinssin pusuja. :D
Niin, oma huone, koti, perhe, Berliinissä. Nyt sitä vasta tajuaa. Huvittavaa on vaan vielä se, ettei muista, miten tunnettu ja iso tää kaupunki on (verrattuna Savonlinnaan tai ees Helsinkiin). Esim. kun kattoo telkkaria, niin meinaan aina rueta hihkumaan, että 'kattokaa, kattokaa, tää ohjelmahan on kuvattu berliinissä, tuolla mie oon käyny!'. Tai oli tosi outoo lukee uutisista, että Angelina Jolie ja Pratt Pitt on Berliinissä. Ja kuunnella, miten Joachimia vastaan oli yks ilta kävelly Lady Gaga. Kun miehän asun täällä?
Apua, nyt meinaa taas venähtää nukkumaanmeno, huomenna mennään Alexaan (kauppakeskukseen) ostelemaan vähän koulutarvikkeita.
maanantai 16. elokuuta 2010
Kuulumisia.
Hui. Onpas ollut aikamoista huisketta... Ja väsymystä.
Aamupäivät on ollu niitä kauheimpia ikävöintihetkiä. Varmaan johtuu siitä, kun on ensin ''puhunut koko edeltävän yön suomea'' unissa nimittäin, ja sitten kun herää, niin tajuaa, ettei olekkaan kotona. 12h unta ei oo riittänyt millään, vaan on pitänyt ottaa vielä päiväunet siihen päälle, että jaksaa. Nyt alkaa jo rutinoitua, tietää missä kaapeissa on mitäkin astioita, ja kuka tekee mitäkin hommia talossa. Silti pitää vielä olla melkein koko ajan vähän varpaillaan ja miettiä mitä sanoo, ja tekee. Puhunut en ole oikeen ollenkaan, enemmänkin kuunnellu ja kattonu sivusta mitä muut tekee. Ja esim. ihan ekana aamuna oli kauheeta herätä, kun ei tienny, voiko mennä yökkärissä alakertaan. Eli kaikkee tulee mietittyy. (Näin muuten viimeyönä unta, että pääsin käymään kotona ja vedin pussillisen ruisleipää ja tulin takasi Saksaan)
Oon jo nyt viikon aikana kiinnittäny huomioo mm. siihen, että miten vähän suomalaiset oikeesti halailee ym. Ainakaan meidän perheessä tai miun kaveripiirissä se ei oo ihan jokapäivästä hommaa. Täällä mie aina kavahdan, jos jompikumpi vanhemmista tulee yhtäkkiä halaamaan, ihan muutenvaan, ja kysymään mitä kuuluu. Olin torstai-iltana tanssimassa salsaa Annan ja sen parin kaverin kanssa semmosessa beach-baarissa. Kun päätettiin kaikki lähtee kotiin, oli tosi huvittavaa, kun yhtäkkiä yks Annan kaveri tuli halaamaan ja anto pusut molemmille poskille. Voitte kuvitella miun reaktion, kun kyseessä oli vielä poika. :D:D Kerroin sitten muille, että kyseinen hyvästelytapa ei kuulu suomalaisiin tapoihin ja on siks miulle vähän outoa. Muut tietenkin oli tosi huvittuneita ja kysyivät, että onko suomessa pelkkä halaus sitten hyvästit, vaiko mitä? Sitten kerroin, että näin kaveripiirissä, ei myö edes halata. Jos tiedetään, että nähdään kuitenki seuraavana päivänä, niin mitäs sitä halailemaan? :D
Hmm, mitäs muuta. Perjantai-iltana oli Annan läksiäis/ miun tervetuliais/ joachimin syntymäpäiväjuhlat. Olin tosi yllättynyt, kun ihmiset toi miullekkin lahjoja. Sain mm. t-paidan, jossa luki I LOVE BERLIN, ja suklaata, päiväkirjan/kalenterin, lahjakortin HM:ään, lastenkirjan joka kertoo berliinistä (tosi hyvä, kun en vielä mikään kielinero oo.. :D ) jajaja.. nallen. :)
Täällä on muuten itkettäny tosi herkästi! :D Jos on esim. kattonut telkkaria, ja siinä on menossa joku saksalainen ohjelma, josta en tajua mitään, mutta jossa joku itkee, niin sillon pitää kääntää katse pois, ja purra huulta, ettei ite ala itkee. Ja eilen oli Anttonin, Annan parhaan kaverin, läksiäiset. (Anttoni lähtee myös uruguayhin) Se sai kanssa tietysti ihania läksiäislahjoja ja alko pillittämään. Sillon oli aika tiukka paikka itelläni, koska tiiän varsin hyvin tuon tunteen, kun olin ite lähössä.. :)
Ja keskustassa on tullu keikuttua joka päivä. Ihan hyvä kyllä, että opin ajelemaan noilla kaiken maailman U- ja S-bahneilla. Nähtävyydet on nähty moneen kertaan, sekä yöllä että päivällä. Ja en oo kyllästyny, en tosiaankaan. Vielä ois viikko lomaa, sitten pitäs mennä kouluun.
Seisoin muurin päällä. :p
Fernsehturm yöllä.
Brandenburgin portti yöllä.
P.S. (tärkee) saan hiukset pienelle ponnarille!
Aamupäivät on ollu niitä kauheimpia ikävöintihetkiä. Varmaan johtuu siitä, kun on ensin ''puhunut koko edeltävän yön suomea'' unissa nimittäin, ja sitten kun herää, niin tajuaa, ettei olekkaan kotona. 12h unta ei oo riittänyt millään, vaan on pitänyt ottaa vielä päiväunet siihen päälle, että jaksaa. Nyt alkaa jo rutinoitua, tietää missä kaapeissa on mitäkin astioita, ja kuka tekee mitäkin hommia talossa. Silti pitää vielä olla melkein koko ajan vähän varpaillaan ja miettiä mitä sanoo, ja tekee. Puhunut en ole oikeen ollenkaan, enemmänkin kuunnellu ja kattonu sivusta mitä muut tekee. Ja esim. ihan ekana aamuna oli kauheeta herätä, kun ei tienny, voiko mennä yökkärissä alakertaan. Eli kaikkee tulee mietittyy. (Näin muuten viimeyönä unta, että pääsin käymään kotona ja vedin pussillisen ruisleipää ja tulin takasi Saksaan)
Oon jo nyt viikon aikana kiinnittäny huomioo mm. siihen, että miten vähän suomalaiset oikeesti halailee ym. Ainakaan meidän perheessä tai miun kaveripiirissä se ei oo ihan jokapäivästä hommaa. Täällä mie aina kavahdan, jos jompikumpi vanhemmista tulee yhtäkkiä halaamaan, ihan muutenvaan, ja kysymään mitä kuuluu. Olin torstai-iltana tanssimassa salsaa Annan ja sen parin kaverin kanssa semmosessa beach-baarissa. Kun päätettiin kaikki lähtee kotiin, oli tosi huvittavaa, kun yhtäkkiä yks Annan kaveri tuli halaamaan ja anto pusut molemmille poskille. Voitte kuvitella miun reaktion, kun kyseessä oli vielä poika. :D:D Kerroin sitten muille, että kyseinen hyvästelytapa ei kuulu suomalaisiin tapoihin ja on siks miulle vähän outoa. Muut tietenkin oli tosi huvittuneita ja kysyivät, että onko suomessa pelkkä halaus sitten hyvästit, vaiko mitä? Sitten kerroin, että näin kaveripiirissä, ei myö edes halata. Jos tiedetään, että nähdään kuitenki seuraavana päivänä, niin mitäs sitä halailemaan? :D
Hmm, mitäs muuta. Perjantai-iltana oli Annan läksiäis/ miun tervetuliais/ joachimin syntymäpäiväjuhlat. Olin tosi yllättynyt, kun ihmiset toi miullekkin lahjoja. Sain mm. t-paidan, jossa luki I LOVE BERLIN, ja suklaata, päiväkirjan/kalenterin, lahjakortin HM:ään, lastenkirjan joka kertoo berliinistä (tosi hyvä, kun en vielä mikään kielinero oo.. :D ) jajaja.. nallen. :)
Täällä on muuten itkettäny tosi herkästi! :D Jos on esim. kattonut telkkaria, ja siinä on menossa joku saksalainen ohjelma, josta en tajua mitään, mutta jossa joku itkee, niin sillon pitää kääntää katse pois, ja purra huulta, ettei ite ala itkee. Ja eilen oli Anttonin, Annan parhaan kaverin, läksiäiset. (Anttoni lähtee myös uruguayhin) Se sai kanssa tietysti ihania läksiäislahjoja ja alko pillittämään. Sillon oli aika tiukka paikka itelläni, koska tiiän varsin hyvin tuon tunteen, kun olin ite lähössä.. :)
Ja keskustassa on tullu keikuttua joka päivä. Ihan hyvä kyllä, että opin ajelemaan noilla kaiken maailman U- ja S-bahneilla. Nähtävyydet on nähty moneen kertaan, sekä yöllä että päivällä. Ja en oo kyllästyny, en tosiaankaan. Vielä ois viikko lomaa, sitten pitäs mennä kouluun.
Seisoin muurin päällä. :p
Fernsehturm yöllä.
Brandenburgin portti yöllä.
P.S. (tärkee) saan hiukset pienelle ponnarille!
tiistai 10. elokuuta 2010
Onko kaikki Suomalaiset Blondeja?
Niin, ette arvaakkaan miten monta kertaa oon joutunu vastaamaan tuohon kysymykseen. :D Myös siellä leirillä monet kolumbialaiset tuli jopa kokeilemaan miun hiuksia, mitä ihmettä? :D Mut onneks meillä vahtareilla tosiaan oli leiri ennen isäntäperheeseen tuloa, niin saatiin ns. ''pehmeempi laskeutuminen''. Ja sai myös jakaa omia tunteita ja pelkoja muitten kanssa, ja kaverietten saaminen oli tosi helppoa, kun ei tarvinnu hävetä omaa palikka saksaa, kun kaikki sönkötti ihan samalla tavalla. :D
Lupasin leikata hiuksista pienen pätkän ,ja lähettää sen kirjeessä ''Miguelille''. En tiiä miten sen nimi kirjotetaan.. :D:D
Tässä kuva Hampurin rauatie asemasta. Ei pärjää kyllä Suomen Parikkalalle, ei sitten millään.
Kävin tänään Berliinin keskustassa. Hui että se on iso paikka. Nykyisestä kodistani on keskustaan matkaa vain puolisen tuntia. Isäntäperhe oli kovin huvittunut, kun kerroin, että savonlinnsassa on mahtavat 4 bussilinjaa ja taksit, kun täällä on kaiken maailman U bahnit. Myös doubledeckereitä löytyy, miekun luulin, että niitä on aan lontoossa. :O
Lupasin leikata hiuksista pienen pätkän ,ja lähettää sen kirjeessä ''Miguelille''. En tiiä miten sen nimi kirjotetaan.. :D:D
Tässä kuva Hampurin rauatie asemasta. Ei pärjää kyllä Suomen Parikkalalle, ei sitten millään.
Kävin tänään Berliinin keskustassa. Hui että se on iso paikka. Nykyisestä kodistani on keskustaan matkaa vain puolisen tuntia. Isäntäperhe oli kovin huvittunut, kun kerroin, että savonlinnsassa on mahtavat 4 bussilinjaa ja taksit, kun täällä on kaiken maailman U bahnit. Myös doubledeckereitä löytyy, miekun luulin, että niitä on aan lontoossa. :O
maanantai 9. elokuuta 2010
When i get older, I will be stronger.
YFU- leiri.
2.8
Lähtö. Henna, Ansku, ja äiti ja iskä tietysti, oli mukana lentokentällä. Jännitys pamahti päälle, kun Henna alko itkemään, mutta takasin ei ollut tulemista. :D Menin lentokoneeseen ja juttelin muiden vaihto-oppilaiden kanssa tunnelmista. Kaikki oli innoissaan/kauhuissaan. Kun päästiin perille (Hampurin lentokentälle), olin ihan poikki, mutta heti kun lähdettiin ajamaan bussilla kohti Lauenburgia ja ikkunasta rupesi näkymään harjakattoisia taloja, olin niin sekasin, etten voinut keskittyä ainakaan nukkumiseen. Perillä olin niin väsynyt, etten saanut edes lakanoita petivaatteisiin. Varsinkaan, kun pussilakanan toisessa päässä ei ollut reikiä?! Menin nukkumaan ymmärtämättä mistään mitään, mutta silti odotuksia täynnä. (:
Hampurin lentokenttä.
3.8
Nukuin pommiin. Hienoa, ensimmäinen päivä Saksassa, ja nukuin pommiin. Kerkesin kuitenkin ajoissa aamupalalle, mutta koko aamupäivä meni siihen, kun yritin saada itseni hereille. Meidät jaettiin ryhmiin, joissa meidän piti keskustella kulttuurieroista etc.
4.8
Lähdettiin seikkailemnaan Lauenburgin keskustaan. Käytiin tutustumassa mm. poliisilaitokseen. Sen jälkeen saatiin ihan ihme tehtäviä mm: vaihda kananmuna ja omena johonkin, mutta ei rahaan. Meidän ryhmä sai juustokakkua ja mehua. Muut ryhmät vaihtoivat tavarat mm: jalkapalloon, veititseen ja kukkakimppuun. Sitten piti kysellä paikallisilta kaikkea mahdollista, tosin se oli tosi hauskaa, ja niiden tehtävien jälkeen, oli leiriläisten ryhmähenki paljon parempi.
Keskusteltiin kaikki salissa kulttuurien välisistä eroista ja kommunikoinnista. Istuin eturivissä, kun yhtäkkiä ohjaaja kutsui minut eteen seisomaan. Noh, tietysti reippaana tyttönä kipitin kaikkien eteen kunnes ohjaaja tuli ihan minuun kiinni ja kysyi jotain saksaksi. Panikoiduin, koska ei meillä Suomessa ole tapana mennä viiden sentin päähän ja kysellä mukavia. Kavahdin taakseppäin, enkä edes yrittänyt ymmärtää mitä ohjaaja sanoi, ja samalla hän käveli takaisin lähemmäs. Kohta hän kumminkin perääntyi, ja tajusin, että tämä oli vain esimerkki siitä, miten eri tavalla ihmiset käyttäytyy. Ohjaaja tiesi, että olen suomesta, joten :D reilupeli.
5.8
Satoi vettä, joten ei tehty mitään kamalan erikoista, vaan istuttiin sisällä, ja puhuttiin kaikesta. Opettelin myös sanomaan:'minä rakastan sinua'' eri kielillä: ich liebe dich, jag älskar dig, jed elsker dig, te amo, je 'teme, i love you.. (:
6.8
Shoppailtiin Hampurissa. :P
tuommonen pieni kakkupala, 2.4€ o.O halpaa?
Mites ois?
7.8
Pelattiin korttia ja pelattiin lentopalloa.
8.8
Viimeinen leiripäivä. Järjestettiin juhla, johon kaikkien piti esittää jotain kivaa, omalla kielelllä. Naurettiin, kun suomessa lauletaan: ''pää, olkapää, PEPPU, polvet..'' Kun muiden maiden kielillä samassa laulussa, on peppu jätetty kokonaan pois. Siinä taas jotain kauhisteltavaa:''suomalaiset on kauheen pervoja..'' :D
9.8
Lähtö Berliiniin, isäntäperheen luo.
Jännitti ihan hirveesti, ja kun pääsin paikan päälle, niin tuntu, ettei tuu sanaakaan suusta, ja kaikki takertuu kurkkuun. Onneks isäntäperheessäni on oikeesti ihania ihmisiä, jotka ymmärtää, etten voi puhua täydellistä saksaa. Myöhemmin lisää, en kehtaa olla enempää koneella, etten vaan vaikuta törkeältä. :)
2.8
Lähtö. Henna, Ansku, ja äiti ja iskä tietysti, oli mukana lentokentällä. Jännitys pamahti päälle, kun Henna alko itkemään, mutta takasin ei ollut tulemista. :D Menin lentokoneeseen ja juttelin muiden vaihto-oppilaiden kanssa tunnelmista. Kaikki oli innoissaan/kauhuissaan. Kun päästiin perille (Hampurin lentokentälle), olin ihan poikki, mutta heti kun lähdettiin ajamaan bussilla kohti Lauenburgia ja ikkunasta rupesi näkymään harjakattoisia taloja, olin niin sekasin, etten voinut keskittyä ainakaan nukkumiseen. Perillä olin niin väsynyt, etten saanut edes lakanoita petivaatteisiin. Varsinkaan, kun pussilakanan toisessa päässä ei ollut reikiä?! Menin nukkumaan ymmärtämättä mistään mitään, mutta silti odotuksia täynnä. (:
Hampurin lentokenttä.
3.8
Nukuin pommiin. Hienoa, ensimmäinen päivä Saksassa, ja nukuin pommiin. Kerkesin kuitenkin ajoissa aamupalalle, mutta koko aamupäivä meni siihen, kun yritin saada itseni hereille. Meidät jaettiin ryhmiin, joissa meidän piti keskustella kulttuurieroista etc.
4.8
Lähdettiin seikkailemnaan Lauenburgin keskustaan. Käytiin tutustumassa mm. poliisilaitokseen. Sen jälkeen saatiin ihan ihme tehtäviä mm: vaihda kananmuna ja omena johonkin, mutta ei rahaan. Meidän ryhmä sai juustokakkua ja mehua. Muut ryhmät vaihtoivat tavarat mm: jalkapalloon, veititseen ja kukkakimppuun. Sitten piti kysellä paikallisilta kaikkea mahdollista, tosin se oli tosi hauskaa, ja niiden tehtävien jälkeen, oli leiriläisten ryhmähenki paljon parempi.
Keskusteltiin kaikki salissa kulttuurien välisistä eroista ja kommunikoinnista. Istuin eturivissä, kun yhtäkkiä ohjaaja kutsui minut eteen seisomaan. Noh, tietysti reippaana tyttönä kipitin kaikkien eteen kunnes ohjaaja tuli ihan minuun kiinni ja kysyi jotain saksaksi. Panikoiduin, koska ei meillä Suomessa ole tapana mennä viiden sentin päähän ja kysellä mukavia. Kavahdin taakseppäin, enkä edes yrittänyt ymmärtää mitä ohjaaja sanoi, ja samalla hän käveli takaisin lähemmäs. Kohta hän kumminkin perääntyi, ja tajusin, että tämä oli vain esimerkki siitä, miten eri tavalla ihmiset käyttäytyy. Ohjaaja tiesi, että olen suomesta, joten :D reilupeli.
5.8
Satoi vettä, joten ei tehty mitään kamalan erikoista, vaan istuttiin sisällä, ja puhuttiin kaikesta. Opettelin myös sanomaan:'minä rakastan sinua'' eri kielillä: ich liebe dich, jag älskar dig, jed elsker dig, te amo, je 'teme, i love you.. (:
6.8
Shoppailtiin Hampurissa. :P
tuommonen pieni kakkupala, 2.4€ o.O halpaa?
Mites ois?
7.8
Pelattiin korttia ja pelattiin lentopalloa.
8.8
Viimeinen leiripäivä. Järjestettiin juhla, johon kaikkien piti esittää jotain kivaa, omalla kielelllä. Naurettiin, kun suomessa lauletaan: ''pää, olkapää, PEPPU, polvet..'' Kun muiden maiden kielillä samassa laulussa, on peppu jätetty kokonaan pois. Siinä taas jotain kauhisteltavaa:''suomalaiset on kauheen pervoja..'' :D
9.8
Lähtö Berliiniin, isäntäperheen luo.
Jännitti ihan hirveesti, ja kun pääsin paikan päälle, niin tuntu, ettei tuu sanaakaan suusta, ja kaikki takertuu kurkkuun. Onneks isäntäperheessäni on oikeesti ihania ihmisiä, jotka ymmärtää, etten voi puhua täydellistä saksaa. Myöhemmin lisää, en kehtaa olla enempää koneella, etten vaan vaikuta törkeältä. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)