Kuulumisia.

Hui. Onpas ollut aikamoista huisketta... Ja väsymystä.
Aamupäivät on ollu niitä kauheimpia ikävöintihetkiä. Varmaan johtuu siitä, kun on ensin ''puhunut koko edeltävän yön suomea'' unissa nimittäin, ja sitten kun herää, niin tajuaa, ettei olekkaan kotona. 12h unta ei oo riittänyt millään, vaan on pitänyt ottaa vielä päiväunet siihen päälle, että jaksaa. Nyt alkaa jo rutinoitua, tietää missä kaapeissa on mitäkin astioita, ja kuka tekee mitäkin hommia talossa. Silti pitää vielä olla melkein koko ajan vähän varpaillaan ja miettiä mitä sanoo, ja tekee. Puhunut en ole oikeen ollenkaan, enemmänkin kuunnellu ja kattonu sivusta mitä muut tekee. Ja esim. ihan ekana aamuna oli kauheeta herätä, kun ei tienny, voiko mennä yökkärissä alakertaan. Eli kaikkee tulee mietittyy. (Näin muuten viimeyönä unta, että pääsin käymään kotona ja vedin pussillisen ruisleipää ja tulin takasi Saksaan)

Oon jo nyt viikon aikana kiinnittäny huomioo mm. siihen, että miten vähän suomalaiset oikeesti halailee ym. Ainakaan meidän perheessä tai miun kaveripiirissä se ei oo ihan jokapäivästä hommaa. Täällä mie aina kavahdan, jos jompikumpi vanhemmista tulee yhtäkkiä halaamaan, ihan muutenvaan, ja kysymään mitä kuuluu. Olin torstai-iltana tanssimassa salsaa Annan ja sen parin kaverin kanssa semmosessa beach-baarissa. Kun päätettiin kaikki lähtee kotiin, oli tosi huvittavaa, kun yhtäkkiä yks Annan kaveri tuli halaamaan ja anto pusut molemmille poskille. Voitte kuvitella miun reaktion, kun kyseessä oli vielä poika. :D:D Kerroin sitten muille, että kyseinen hyvästelytapa ei kuulu suomalaisiin tapoihin ja on siks miulle vähän outoa. Muut tietenkin oli tosi huvittuneita ja kysyivät, että onko suomessa pelkkä halaus sitten hyvästit, vaiko mitä? Sitten kerroin, että näin kaveripiirissä, ei myö edes halata. Jos tiedetään, että nähdään kuitenki seuraavana päivänä, niin mitäs sitä halailemaan? :D

Hmm, mitäs muuta. Perjantai-iltana oli Annan läksiäis/ miun tervetuliais/ joachimin syntymäpäiväjuhlat. Olin tosi yllättynyt, kun ihmiset toi miullekkin lahjoja. Sain mm. t-paidan, jossa luki I LOVE BERLIN, ja suklaata, päiväkirjan/kalenterin, lahjakortin HM:ään, lastenkirjan joka kertoo berliinistä (tosi hyvä, kun en vielä mikään kielinero oo.. :D ) jajaja.. nallen. :)

Täällä on muuten itkettäny tosi herkästi! :D Jos on esim. kattonut telkkaria, ja siinä on menossa joku saksalainen ohjelma, josta en tajua mitään, mutta jossa joku itkee, niin sillon pitää kääntää katse pois, ja purra huulta, ettei ite ala itkee. Ja eilen oli Anttonin, Annan parhaan kaverin, läksiäiset. (Anttoni lähtee myös uruguayhin) Se sai kanssa tietysti ihania läksiäislahjoja ja alko pillittämään. Sillon oli aika tiukka paikka itelläni, koska tiiän varsin hyvin tuon tunteen, kun olin ite lähössä.. :)

Ja keskustassa on tullu keikuttua joka päivä. Ihan hyvä kyllä, että opin ajelemaan noilla kaiken maailman U- ja S-bahneilla. Nähtävyydet on nähty moneen kertaan, sekä yöllä että päivällä. Ja en oo kyllästyny, en tosiaankaan. Vielä ois viikko lomaa, sitten pitäs mennä kouluun.




Seisoin muurin päällä. :p


Fernsehturm yöllä.


Brandenburgin portti yöllä.

P.S. (tärkee) saan hiukset pienelle ponnarille!