BLOGI, JOKA KERTOO 16-VUOTIAAN TYTÖN VAIHTO-OPPILASVUODESTA SAKSASSA. KERROTTAVAA TULEE VARMASTI MONISTA ERI KOKEMUKSISTA, KUTEN HAASTEISTA JA ONNISTUMISISTA SEKÄ TUNTEISTA JA NORMAALISTA ARJESTA VIERAASSA KULTTUURISSA.



maanantai 28. helmikuuta 2011

YFU- puolivälileiri- München!

On kyllä pakko taas alottaa tällä samalla kysymyksellä: meneeks se aika oikeesti näi nopeesti? Enää ois neljä kuukautta jäljellä ennenkun lentokenttä kutsuu..

Hihi, kello on nyt.. 00:23, ja kirjotan blogia 8) Huomenna on taas semmonen koulupäivä, että klo 11:50 kouluun, sitten pitäs olla matikkaa, mut meillä on sijanen, eli pelataan ristinollaa.. sitten on yks tunti mantsaa ja kaks tuntii liikkaa, lentopalloo niinku aina :D

Viimeviikon olin siis Münchenissä ''mittelseminaaria'' viettelemässä. En tuntenu kun pari ihmistä, jotka sinne menee, mutta niinku oon varmasti jo aiemmin maininnu: ei ollu kyllä kavereitten hankkimisessa ongelmia, varsinki kun vaihtareitten kanssa pyöritään. Esim. ihan ekana päivänä kun saavuttiin paikanpäälle, piti meijjän päättää huonejärjestyksestä ite. Siinä miekin vaan matkalaukku kainalossa tunkeuduin joittenkin tuntemattomien huoneeseen ja kyselin että sattusko olemaan yhtä ylimäärästä petipaikkaa vapaana. Ja niin päädyinkin super mukavien ihmisten kanssa samaan huoneeseen ja jo viikon aikana kerettiin ystävystymään tosi hyvin!

Leirin päätarkotushan oli jutella vaihtovuodesta, siitä menneestä puolikkaasta ja tulevasta. Olin myös valinnu extra-aiheen, joka oli tietysti kuvataide ja akkitehtuuri.



Taidetta^ :D

Sivu ohjelmaahan ei tietenkää saa unohtaa, kuten esim. saksalaiseen kulttuuriin tutustuminen ja Münchenin kaupunkikierros! Yhtenä iltana järjestettiin ''bayern''-ilta, joka oli vähän niinku mini-octoberfestit :D Meidät jaettiin ryhmiin, joissa meidän piti suorittaaa erilaisia tehtäviä. Mm. -penkin-ympäri-pyörähtämis-kilpailu :D



Meidän piti siis kiepsahtss tuommosen korkeen penkin ali ja ympäri niin nopeesti kun mahollista. Seuraavana päivänä oli sitten parilla innokkaalla käsi- ja polvitaipeet ihan mustelmilla :D





Sitten seuraava tehtävä oli pidellä täyttä yhden litran olut tuoppia käsisuorana ilmassa niin pitkään ku jakso.. Miun tuoppi pysy ylhäällä mahtavat 38 sekuntia..

Muita tehtäviä oli vielä: karaoke, olutpullon avaaminen sytkäriä käyttäen ja bayer-murteella sanottujen sanojen tarkotuksen veikkaaminen. Bayerin murre on muuten hauskan kuulosta! Se ''R'' rullaa pahemmin mitä miun mahtavalla suomen aksentilla :D

Seuraavana päivänä mentiin kattomaan münchenin vesikanavaa. Se näytti ihan niinku jossain elokuvissa joku New yorkin viemäri, krokotiilit vaan puuttu..



Sitten hilluttiin tietysti kaupungilla Müncheniä kattelemassa. Huomas kyllä keskustassa liikkuessa, miten paljon hyötyy siitä kun asuu ite isossa kaupungissa ja käyttää tosi paljon u-bahn linjoja! Oli nimittäin nyt tosi helppoo seurailla Münchenin junakarttoja ja liikkuu paikasta toiseen!











Iltasin sitten säädettiin kaikkee mukavaa, sillon kun ei mitään yhteisiä tapaamisia ollut..


YFU ^



Yhteisistä tapaamisista tulikin mieleen.. Huomasin tuolla aika vahvan eron latinoitten ja aasialaisten (=kiina, thaimaa, japani..) välillä. Esim. latinot tuli tapansa mukaan aina myöhässä, sitten kun ne saapu vihdoin paikan päälle, ne sano (jos sano) vaan huolettomasti sori ja istahtivat paikoilleen. Aasialaiset taas on niiiiiin kohteliaita ja nöyriä, että ihan säikähin. Esim. Hiroto, tulee japanista, oli unohtanu ottaa kynän mukaan työpajaa varten. Mie sitten huikkasin, että no miulla on kyniä, voit lainata yhen miulta. Sen jälkeen se kiitteli ja kiitteli tuhannesti, ja mie rauhottelin, että sehän nyt on vaan yks kynä.. :D

Käytiin myös vierailemassa Dachaun keskitysleirillä. Ajatelin ennenku sinne menin, että meen vaan yksinkertasesti 'museoon' ei se sen kummallisempaa voi olla. Mut kun päästiin ite paikan päälle.. tuli kylmät väreet ja kun rupes ajattelemaan, että tuolla pienellä alueella on joskus tapettu n. 63 000 ihmistä.. Todettiin vaan kavereitten kanssa, että onneks aurinko sattu paistamaan, ois muuten saattanu olla aika masentava reissu..


Sisäänkäynti^


Polttouunit^




'' Arbeit macht frei '' - '' Työ tekee vapaaksi '' ^

Sitten kaluttiin vielä Münchenin Olympiastadioni läpi. Vuonna 2018 kun katon olympiakisoja telkkarista, voin sanoo että äätsibäätsiiii, miepäs olin tuolla!


Näkötorni^


München, ja alpit!

Viikko huipentu sitten mahtaviin bileisiin (tietysti) ! Ohjelmaa oli jarjestetty vaikka minkä laista ( esim letkajenkkaa tanssittiin ;;) ) Tuli oltua viimesenä nukkumassa ja ensimmäisenä hereillä.. Nukuttua tuli siis 2 tuntia.. Mitäs sitä suotta nukkumaan, kun pitää kuitenkin seuraavana päivänä junassa 6 tuntia istua :D

Kun sitten hyvästejä sanottiin, tuli taas tunteitten pyörremyrsky.. tajuttiin nimittäin, että kaikki jotka tulee euroopan ulkopuolelta, ei tuu viimeseen seminaariin.. se oli sitten sanottava heippa, eikä luultavasti tulla näkemään enää ikinä?!





Tää viikko tulee olemaan taas yks niistä unohtumattomimmista. Seuraavaa odotellessa!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Sitä sun tätä.

Moi kaikki.. Ja hyvää ystävänpäivää!

Arvatkaa mitä! Alotin viime viikonloppuna Linan (kotoisin kolumbiasta) kanssa semmosessa tanssiprojektissa mukana! Nyt on sitte kovat treenit joka viikonloppu klo 10- 16 lauantaina JA sunnuntaina. Ja arvatkaa oonko nyt yhtään poikki... Hyvä että sängystä ylös pääsin.

Kyllä taas huomas että on berliini kyseessä kun mentiin tuonne.. Ollaan siis ainoot vaihtarit, mutta silti löyty taas kulttuureita ympäri maailmaa, yks egyptistä, toinen norjasta ja kolmas filippiineiltä. Mut ryhmähenki tuntu olevan jo heti alusta tosi hyvä, ja kaikilla oli hauskaa. Ekana päivänä nous vaan liikuntasalin lämpötila vähän liian korkeelle, kun lähelle 70 henkilöä samassa hallissa hyppimässä..

Ainii, tanssitaan siis joku osa jostain shakespearin jostain kirjotuksista.. eli näin hyvin oon jo asiaan perehtyny.. :D


Ja tänään alotan kitaratunnit.. mitähän siitäki tulee. No ihan sama, taka-ajatuksena kun on lähinnä ne uudet ihmiset, eikä kitaran soiton taidot :D


Ja mitäs uutta vielä... hmmm, ei kai mitään. ::)

Niinhän sitä aina sanotaan, että loppua kohti bileet vaan paranee.. Siltä nyttenki tuntuu! Koko ajan menee vaan paremmin ja paremmin, ja kotiinlähtö lähestyy samassa mittakaavassa. Vastahan olin Tanskassa, kun nyt eletäänkin jo viikkoa jolloin lähen Müncheniin! Sen viikon jälkeen on enää n.5 viikkoo kouluu kun alkaa kahen viikon pääsiäisloma..

Yks koulutunti tuli taas mietittyy vähän kaikenlaista, lähinnä kotiin paluuta ja muuta tulevaa. Sitte yhtäkkiä ihan säikähin kun tajusin mitä kaikkee miun päässä pyöri! Oikeesti, joskus sillon kun olin ollu ne kaks kuukautta saksassa, ajattelin, etten tuu koskaan muuttamaan kotoo pois, en pärjää ilman porukoita, on nii kova ikävä ja yhyy.. Nyt on kasvanu sisältä jotenki nii paljon, että mie yllätinkin miut suunnittelemasta mm. oman asunnon ostoa!? Elä äiti nyt säikähä kun luet tätä tekstiä, en mie oo vielä oikeesti mihinkää muuttamassa. :D Mutta jotenki uskomatonta huomata miten ne ajatukset muuttuu..

Mutta nyt pitää jo juosta bussipysäkille, räpättelen tänne lisää joskus myöhemmin! -->

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Tanskan matka!

Huihuihui, on taas viikko ollu semmonen ettei oo kerenny kissaa sanomaan, ku on jo kaikki 7 päivää hurahtanu ohi..

Eli tästäkin reissusta sitä ollaan jo viimeset 6 kuukautta puhuttu ja nytten sekin on ohi. Kuka on painanu sen eteenpäinkelaus-napulan pohjaan?

Alkuun vähän pelotti, tietysti. Tunsin oikeestaan kaikki ketkä lähti mukaan, mutta nyt tilanne oli ihan toinen, koska KAIKKI oli samassa paikassa, joten piti aluks vähän kattoo, että kuka on kenenkii kaa, ja ketkä ei tuu niinkää toimeen keskenään. Tuohon ei kuitenkaa menny yhtä päivää pitempään, isoja ongelmia kun ei tällä seurakunnalla niinkään ole. Eli lähdettiin Tanskaan Alt-Reinickendorfin nuorisoseurakunnan porukalla. Tietysti mukana oli myös pari vanhempaa aikuista, mutta niille oli järkätty ihan oma talo (jota sitten ruettiin kutsumaan ''vanhainkodiksi'' ). Kyseisen matkan nää tekee joka vuosi, ja sitämukaa on aina osaanottajien määrä vaan kasvanu. Tällä kertaa mukana oli 27 henkeä.

Matkustettiin autoilla, ajomatka kesti sen 8 tuntia, jos ongelmia ei ollut. (kuten menomatkalla) Kotiintulomatkaan menikin sitten se 12 tuntia, koska keskellä tanskaa puhkesi yhen auton rengas, ja meidän piti ettii autokorjaamo, koska vararengas ei tietenkään ollu mukana.. Ja myrskyvarotuksen takia oli riskinä, ettei meitä päästetä jonkun pitkän sillan yli, mutta onneks sää oli laantunu sen verran, ettei siitä sitten onglemia kertynyt.

Määränpäänä oli Vrist, semmonen 5000 hengen kylä Pohjanmerellä. Talo jossa asuttiin oli ihan SUPERIHANAISOCOOL uima-altaalla ja bijardipöydällä varustettuna. Merikin oli ihan vieressä, mutta ei ihan näin helmikuusta uimaan kehdattu mennä...

Ohjelmaa oli silleen pienesti sopivasti joka päivälle. (Ei siis muuten mitään aikatauluja, koska lomahan se meille kaikille oli, eikä mikään leirikoulu.)

Olin tietysti tosi innoissani lähössä tanskaan kattelemaan ja ihmettelemään, jotenki miulla oli kumminki aluks odotukset aika nollassa, koska Tanskahan on vielä lähempänä Suomee, joten miten siellä nyt vois niin erilaista/ -näköstä olla? Aina sitä kuitenkin kummasti yllättyy..

Näköalat (varsinkin) rannalla oli uskomattomat, sääkin kun vielä suosi!

















Bunkkeri rannalla.


Käytiin semmosessa kalamuseossa, ja siellä oli sitten tuommonen pieni rapu, jota mieki sain kädessä pidellä.. :)



Tehtiin kyllä paljon muutakin, esim. käytiin ratsastamassa ja muissa museoissa sun muuta. :)

Taas tämmönen lyhyt postaus, mutta aika rientää, ja huomenna pitäis taas kouluun raahautua.. :D