Kolmas luku ja kulttuurishokkia?

Olin just kerenny kattomaan kalenteria voiton hymy huulilla huomatessani, että edellisestä itku/ikävä-päivästä oli mennyt kokonainen kuukaus. Nytkö ne huonot päivät on ohi? Jes.

Sitten mentiin illalla perhetuttavien luokse syömään. Kuuntelin tietysti koko illan kaiken maailman juttuja, mitä oli joskus muinoin kullekkin tapahtunu. Kuka oli työntäny kenenkin pizzan lavuaariin ja missä ja millon on yhessä reissailtu. Samalla tuli sitten tietysti omat muistot mieleen, mitä kaikkee sitä on suomessa tullu tehtyy. Karkailtu ja juostu ilman kenkiä toisten pihamaitten halki ja yritetty vahingossa kidnapata naapurin aliravittu kissa.. Nukkumaan mennssä tuli sitten tippa linssiin.

Sitten vaihtu päivä toiseen..

En saanu yöllä nukuttuu, heräilin koko ajan. Kun sitten pääsin kouluun, en saanu sanaa suustani, tuntu ettei kukaan kuunellu minuu, enkä tajunnu edelleenkään mistään mitään. Enkä väsyneenä jaksanu keskiittyy opetukseenkaan. Opettajatki tuntu valittavan joka asiasta. Manasin kaikki maan rakoon, ja kävin jo päässäni läpi miten vaihdan luokkaa tai koulua, tai jotakin, joku tässä nyt mättää! Pääsin koulusta ja itkeskelin kotimatkan.

Mietin, että ehkä mie olinkii liian pieni lähtemään maailmalle. Suurin osa vaihtareista kun on minuu vuoden tai kaks vanhempia. Mietin kaiken maailman asiat päässäni läpi, ihan kaikki. Jossain vaiheessa alotin uuden itkukohtauksen, kun tajusin, että huomenna pitää mennä uudestaan kouluun? Sitten pääsin kotiin, enkä tiiä mitä tapahtu. Aloin nauramaan! Nauroin miun kaiken maailman tyhmille ajatuksille. Sitten muistin, miten niillä vaihto-oppilaiden valmennus kursseilla kerrottiiin, että meidän mieli tulee olemaan niin täynnä ylä ja alamäkiä että huhhuh. Tuli sitten huomattua sekin :D Ja äiti mainitsi siitäkin, että nyt alkaa olemaan sen kulttuurishokin aika. Kaikki ei oo enää niin uutta, mutta tähän puhumiseen alkaa väsymään, kun onhan sitä jo kolme kuukautta pyristelty melkein kokonaan ilman rakasta suomenkieltä.

Nyt kun järkevästi mietin, niin koulussa on alkanu menemään paljon paremmin! Oon jopa vähän jyvällä kaikesta, missä mennään ja mitä tapahtuu. Yritin yks päivä kysellä suomesta apuja miun matikan tehtäviin, kukaan miun ikänen ei kuitenkaa tuntunu tietävän mitään kyseisestä aiheesta. Sitten juttelin jo kohta 19 täyttävän kaverin kanssa, joka oli just käyny LUKION KOLMOSELLA saman teeman läpi? hienoo! Kokeista on tullu suunnileen samoja numeroita mitä luokkatovereillekkin, eli samalla linjalla mennään. :)

Eli ei miulla täällä ihan hirmusta itkeskelyä tää elämä pelkästään oo, tulee vaan aina huonojen päivien jälkeen tää blogi kirjoteltuu.. :D Mutta niinhän se on, sellasten päivien jälkeen on aina eniten sanottavaa, kun on miettiny kaikki asiat puhki. :)

Ja luokkatovereittenki kanssa menee oikeesti tosi hyvin. Joskus on vaan vähän semmone olo, että ois tiellä. Tai kun opettajat sanoo aina miun vieressä istuvalle, että minuu vois sitten vähän auttaa. Mut tietystihän se miun luokkatoveri haluis varmaan tehä välillä juttuja ilman että pitää aina miulle selostaa. Ja eikös se opettaja oo opettamista varten? :D Nojaa.. Ja kun oon saanu koulusta jo ihan hyviäkin kavereita niin haluisin tietysti viettää niitten kanssa enemmän aikaa, esim koulun jälkeen. Se on kuitenki tosi vaikeeta, kun kaikilla on hirveesti koulujuttuja ja harrastuksia. Sitten mietin, että onkohan kavereitten löytäminen suomessakin sitten näin raskasta, kun alotan uudessa koulussa. Mutta tajusin, että kotona savonlinnassa miun ei tarvii väkisin ettimällä ettii kavereita, koska omistan sellaset jo. :D Tietysti uudet tuttavuudet on tervetulleita, mutta miulla on jo valmiiks hyviä kavereita, joitten kanssa voin vapaa-aikani viettää.

Ja onneks täällä Berliinissä on muitakin vaihto-oppilaita, joitten kanssa oon tullu tosi hyvin toimeen. Viimeks oltiin yhessä kattomassa koripallo-ottelua! En ollu ollu kertaakan aiemmin koripalloo kattomassa, enemmän on tullu jääkiekkoo seurailtuu. Sen takia oliki tosi outoo, miten koripallossa niitä pisteitä tulee nii että ropisee! Peli oli tosi jännä, ottelu päätty eka tasapistein, joten sitä piti jatkaa 5 minuutin jatkoajalla. Meidän mahtavan kannustuksen voimin Berliinin joukkue tietysti voitti pistein 77-75!




Kuvassa: Juan (Argentiina), Luis (Meksiko), Clemens (Juanin gast-veli), Elise (Sveitsi)

Syysloma.

Eli nyt sitä ois syysloma vietelty ja kuukausikin vaihtuu kohta! Ja oon ollu niin ahkera, että tää on jopa kolmas blogiteksti tältä kuulta.. Voisin kai vähän ryhdistäytyä. =D Mutta tässä tälleen mukavasti ja lyhyesti mitä oon touhunnu..

Filmpark

Käytiin siis ensimmäisenä viikonloppuna Filmparkissa perheen kanssa. Sää oli loistava ja mieli pirteä. Pääsin kokeilemaan siellä 4D elokuvateatteria, eli katottiin videopätkä vuoristoradasta kolmiulotteisena ja sitten vielä penkit täris tilanteen mukaan. Elokuvan lisäks nähtiin myös mm..



^..stunt show ja..



^ ..saksalainen, aito ja alkuperäinen nukkumatti. :)

Festival of lights

Elikkä Berliinissä on järjestetty jo muutaman kerran aiemminkin Festival of lights-juhla, jolloin n. 60 eri kohdetta, yleensä rakennusta, on valaistu eritavoin suunnilleen kahden viikon ajaks. Miun mahtavalla digikameralla ei oikeen pimeellä nuo kuvat onnistunu, mikä on tosi sääli, koska kyseiset nähtävyydet olis niin näkemisen arvosia!


^ Fernsehturm/ Televisiotorni


^ Weltuhr, Fernsehturm / Maailmankello, Televisiotorni


^ Kävelykatu jota pitkin pääsee Brandenburgin portille. Tää oli miun ehdoton suosikki näistä valaisukohteista! Kaikki kävelykadun puut oli siis valaistu eri värein.


^ Brandenburger tor / Brandenburgin portti


^ Joku kävelykatu jossain jonkun kauppakeskuksen vierellä, kauppakeskuksia kun Berliinissä riittää, en voi kaikkea muistaa.. ==D


Wald Hoch Seil Garten

Sitten kerkesin myös kiipeilemässä käymään ja tykkäsin kyllä kovasti! Kyseinen kiipeilypuisto oli rakennettu metsään, tosi korkeisiin puihin. Niitten puitten väliin oli vaan tehty erilaisia ramppeja ja tehtäviä mitä piti suorittaa, esim. monesti piti laskeutuu vaijeria pitkin tasolta toiselle. Kävin korkeimmillaan 7m korkeella. Oisin kyllä voinu ylemmäskin mennä, kun ei korkean paikan kammoa ole, mutta olin sitten noitten tehtävien jälkeen niin poikki, etten kehannu enää vaikeempiin tehtäviin lähteä. Ois ollu aika nolo roikkua jossain 15m korkeudessa, ja huudella joku autttamaan, kun ei enää ite jaksaiskaan enempää.. :D





Oon myös viettäny tosi paljon aikaa (siis aikasempaan verrattuna) kavereitten kanssa. Kerkesin käymään loman aikana kolme kertaa elokuvissa ja tietysti shoppailemassa ja mitäs muuta.. Löhöilemään sohvalla ja olemaan tekemättä mitään. :) Oli muuten ihana huomata, että miulla on täällä jo sellasiakin ystävia, joille voin vaan yksinkertasesti soittaa jos on tylsää, eikä tarvii aina viikon verran tapaamisia suunnitella.

Maanantaina pitäs siis jaksaa taas kouluun herätä.. Mutta kohtahan on jo joululoma, hiphei! :)

Heidepark 2.10

Hieman tulee taas tekstiä myöhässä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.. :)

Eli muutama viikonloppu taakseppäin vietin mukavan päivän Heideparkissa. Heidepark on huvipuisto Soltaussa, jonne ajettiin noin 5h autolla. Mukana oli miun siskon lisäks muita nuoria, joitten kanssa oon tässä lähiaikoina vapaa-aikaani vietelly. :)


Sisäänkäynti Hideparkkiin^

Päivä oli tosi mukava, ja myös tosi tärkee miulle, koska opin tuntemaan lähellä asuvia nuoria paljon paremmin. Oli huvittavaa mennä aina vaan muitten mukana laitteesta toiseen tietämättä yhtään mihin sitä ollaan menossa. Kävin kaikki laitteet muitten mukana läpi (paitsi joskun hullun vapaapudotuslaitteen sain onneks skipattua, toivotin muille vaan hauskaa matkaa ja menin ite syömään jäätelöä ja kattomaan kun muut putoo 70 metriä kahessa sekunnissa alas).

Ja huomasin taas etten vieläkään ihan kaikkea ymmärrä. Istuttiin nimittäin siskon kanssa jo vuoristoradan vaunussa, joka oli hitaasti hinautumassa ylös päin (eli pois en voinut enää lähteä), ja kysyin tietysi, että jännittääkö. (vitsillä, koska ajattelin, että ei tietenkään voinut jännittää normaali vuoristorata, jos kerta oltiin vasta tultu jostain hullun myllysyä) Mutta yllätykseks Katharina rupeskin selittämään, että häntä kieltämättä pelottaa vähän, koska oltiin parhaillaan ainoossa normaalissa vuoristoradassa jossa on lenkkejä. En ymmärtänyt sanaa 'lenkki' ja pyysin tarkennusta. Katharinan silmät vaan pyöristy ja hymy levis kasvoille, kun se tajus, etten ymmärtäny. Sitten se vaan piirti sormella ilmaan ison lenkin ja miulle iski kauhee paniikki, enhän päässy enäää ees vaunusta pois. :D Mutta hauskaa oli!


Tuossa näkyy vähän noita häkkyröitä ^ ((:



Päätettiin, kun vettä sato jo muutenkin, että lähetään vesivuoristorataan. Vedettiin kaikki maholliset vaatteet päälle mitä laukusta löyty ja huput päähän ja varustauduttiin oikeen kunnon suihkuun. Yllä oleva kuva otettiin nopeesti, kun istuttiin tukin kyydissä joka hianutu jo hitaasti ylöspäin.. (: (Katharina, mie, Isabel)



Kun pääsin illalla kotiin olin tietysti ihan loppu. Mutta ilonen ihanasta päivästä! Seuraava matka samalla porukalla onkin sitten varmaan Tanskaan, jota odotan innolla! (:

Toinen luku.

Toinen kuukausi on siis täällä saksanmaalla päässy vierähtämään. Myönnettävä on, että nopeesti tää meni, ainakin ensimmäiseen kuukauteen verrattuna..

Kerkesin siis mm. kokemaan eläintarhaelämyspäivän, synttärit, tutustumaan syvemmin koulunkäyntiin ja oppilaisiin sekä opettajiin ja vielä näkemään palan Ranskaa ja Luxemburgin kymmenet bensa-asemat. (Luxemburgissa oli siis yks katu täynnä pelkkiä bensa-asemia, kun monet ihmiset tulee ulkomailtakin hakemaan sieltä bensaa, ja se oli melko koomisen näköstä.. :D )

Olin myös vihdoin, kahden kuukauden tauon jälkeen Skypen kautta näköyhteydessä myös rakkaisiin serkkuihini. Olin sillon niin innoissani, että tirautin ihan onnenkyyneleet. Oli mukava puhua 'melkein kasvotusten' ja nähdä miten koko poppoo istu kameran edessä kuulumisia kyselemässä. :)

Mutta nyt meen nukkumaan, oon ihan poikki. Tän päivän tapahtumista kerron sitten huomenna.. :)