Sitten mentiin illalla perhetuttavien luokse syömään. Kuuntelin tietysti koko illan kaiken maailman juttuja, mitä oli joskus muinoin kullekkin tapahtunu. Kuka oli työntäny kenenkin pizzan lavuaariin ja missä ja millon on yhessä reissailtu. Samalla tuli sitten tietysti omat muistot mieleen, mitä kaikkee sitä on suomessa tullu tehtyy. Karkailtu ja juostu ilman kenkiä toisten pihamaitten halki ja yritetty vahingossa kidnapata naapurin aliravittu kissa.. Nukkumaan mennssä tuli sitten tippa linssiin.
Sitten vaihtu päivä toiseen..
En saanu yöllä nukuttuu, heräilin koko ajan. Kun sitten pääsin kouluun, en saanu sanaa suustani, tuntu ettei kukaan kuunellu minuu, enkä tajunnu edelleenkään mistään mitään. Enkä väsyneenä jaksanu keskiittyy opetukseenkaan. Opettajatki tuntu valittavan joka asiasta. Manasin kaikki maan rakoon, ja kävin jo päässäni läpi miten vaihdan luokkaa tai koulua, tai jotakin, joku tässä nyt mättää! Pääsin koulusta ja itkeskelin kotimatkan.
Mietin, että ehkä mie olinkii liian pieni lähtemään maailmalle. Suurin osa vaihtareista kun on minuu vuoden tai kaks vanhempia. Mietin kaiken maailman asiat päässäni läpi, ihan kaikki. Jossain vaiheessa alotin uuden itkukohtauksen, kun tajusin, että huomenna pitää mennä uudestaan kouluun? Sitten pääsin kotiin, enkä tiiä mitä tapahtu. Aloin nauramaan! Nauroin miun kaiken maailman tyhmille ajatuksille. Sitten muistin, miten niillä vaihto-oppilaiden valmennus kursseilla kerrottiiin, että meidän mieli tulee olemaan niin täynnä ylä ja alamäkiä että huhhuh. Tuli sitten huomattua sekin :D Ja äiti mainitsi siitäkin, että nyt alkaa olemaan sen kulttuurishokin aika. Kaikki ei oo enää niin uutta, mutta tähän puhumiseen alkaa väsymään, kun onhan sitä jo kolme kuukautta pyristelty melkein kokonaan ilman rakasta suomenkieltä.
Nyt kun järkevästi mietin, niin koulussa on alkanu menemään paljon paremmin! Oon jopa vähän jyvällä kaikesta, missä mennään ja mitä tapahtuu. Yritin yks päivä kysellä suomesta apuja miun matikan tehtäviin, kukaan miun ikänen ei kuitenkaa tuntunu tietävän mitään kyseisestä aiheesta. Sitten juttelin jo kohta 19 täyttävän kaverin kanssa, joka oli just käyny LUKION KOLMOSELLA saman teeman läpi? hienoo! Kokeista on tullu suunnileen samoja numeroita mitä luokkatovereillekkin, eli samalla linjalla mennään. :)
Eli ei miulla täällä ihan hirmusta itkeskelyä tää elämä pelkästään oo, tulee vaan aina huonojen päivien jälkeen tää blogi kirjoteltuu.. :D Mutta niinhän se on, sellasten päivien jälkeen on aina eniten sanottavaa, kun on miettiny kaikki asiat puhki. :)
Ja luokkatovereittenki kanssa menee oikeesti tosi hyvin. Joskus on vaan vähän semmone olo, että ois tiellä. Tai kun opettajat sanoo aina miun vieressä istuvalle, että minuu vois sitten vähän auttaa. Mut tietystihän se miun luokkatoveri haluis varmaan tehä välillä juttuja ilman että pitää aina miulle selostaa. Ja eikös se opettaja oo opettamista varten? :D Nojaa.. Ja kun oon saanu koulusta jo ihan hyviäkin kavereita niin haluisin tietysti viettää niitten kanssa enemmän aikaa, esim koulun jälkeen. Se on kuitenki tosi vaikeeta, kun kaikilla on hirveesti koulujuttuja ja harrastuksia. Sitten mietin, että onkohan kavereitten löytäminen suomessakin sitten näin raskasta, kun alotan uudessa koulussa. Mutta tajusin, että kotona savonlinnassa miun ei tarvii väkisin ettimällä ettii kavereita, koska omistan sellaset jo. :D Tietysti uudet tuttavuudet on tervetulleita, mutta miulla on jo valmiiks hyviä kavereita, joitten kanssa voin vapaa-aikani viettää.
Ja onneks täällä Berliinissä on muitakin vaihto-oppilaita, joitten kanssa oon tullu tosi hyvin toimeen. Viimeks oltiin yhessä kattomassa koripallo-ottelua! En ollu ollu kertaakan aiemmin koripalloo kattomassa, enemmän on tullu jääkiekkoo seurailtuu. Sen takia oliki tosi outoo, miten koripallossa niitä pisteitä tulee nii että ropisee! Peli oli tosi jännä, ottelu päätty eka tasapistein, joten sitä piti jatkaa 5 minuutin jatkoajalla. Meidän mahtavan kannustuksen voimin Berliinin joukkue tietysti voitti pistein 77-75!
Kuvassa: Juan (Argentiina), Luis (Meksiko), Clemens (Juanin gast-veli), Elise (Sveitsi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti