Koulua ja vaikeita valintoja.

Minuu pelottaa, että toistan itteeni kauheesti tänne miun blogiin. :D Kirjotanko mie aina samoja juttuja? Nojaa, kohan tänne jotain mukavuuksia höpöttelen. :)

Koulun käynnistä ei oo kyllä tarvinnu ottaa tässä vähään aikaan minkäänlaisia paineita. Miusta tuntuu, etten oo käyny kouluu tyyliin vielä ollenkaan. Tai kun miettii, että kohtahan on jo joululoma.. Vuoden alussa meni tietysti läksyihin aikaa paljon enemmän, kun piti kääntää saksasta suomeks niin paljon uusia sanoja. Mutta nyt kun oon kaikki perus jutut opetellu, niin koulu sujuu melkein mutkitta. Ja tähän asti oon vaan kertaillu koulussa aiheita, jotka oon jo viimevuonna suomessa käsitelly. (paitsi tietysti se matikka..)

En tiiä oonko jo aiemmin maininnu, miten paljon täällä oppilaat jää luokalleen? Kysyin miun luokkalaisilta, että eiks se sitte oo täällä niin vakavaa, jos joku joutuu kertaamaan vuoden? Vastaukseks tuli, että ei sen yhen vuoden kertaaminen nyt nii kauheeta ois. Mut jos joutus sitten jo kolmannen kerran saman luokan kertaamaan, nii saattais ne samat aiheet alkaa tylsistyttämään. Nauroin: sehän se suurin ongelma siinä oiskin, kun alkais koulussa tylsää olemaan.. :D

Myös senki takia tuntuu yheltä lomailulta, kun miulta tippuu aina hirveesti koulutunteja pois. Viime torstaina ja perjantaina miulla oli vaan kaks tuntia kouluu. Sitte juttelin miun gast-äidin kanssa tuosta luokallejäämisestä ja puuttuvista koulutunneista, nii se kerto, että ongelma on saksan koulujärjestelmässä. Nimittäin puuttuvat koulutunnithan jothuu siitä, että opettajia on täällä liian vähän. Jos joku opettaja on poissa, sille ei löydetä sijaista. Ja opettajien vähäisyys taas johtuu siitä, että niille maksetaan palkkaa vaihtelevasti kaupungista riippuen. Eli hyvät opettajat muuttaa siihen kaupunkiin työskentelemään, missä tietysti maksetaan parempaa palkkaa. Niimpä sinne, missä palkka on huonompi, jää vähän vähemmän motivaatiota omistavat opettajat. Ja jos opettajan motivaatio on alhaalla, myös oppilasta ei kiinosta opiskella... Siinähän se sitten menee niinku dominoradassa, kun yks palkki kaatuu, alkaa kaikki muutkin pikkuhiljaa kaatumaan peräkkäin.

Asiasta kukkaruukkuun..

Vaihto-oppilasvuodelle lähteminenhän oli iso valinta. Mut ei sitä sillon miettiny, että ehkä sitä vielä itse vaihtovuoden aikana joutuu isojen päätösten keskelle. Miun gast-isällä todettiin vakavampi sairaus. Nyt olis sitten valinnan paikka, että vaihdanko uuteen perheeseen vai jäänkö? Kun mietin vaihtovuottani, valitsisin tietysti toisen perheen. Että saisin varmasti viettää mukavan ja ikimuistoisen vuoden, eikä tarvitsis elää sairauden keskellä. Mutta toisaalta.. oon just oppinu tuntemaan kaikki perheenjäsenet, ja alkanu tykkäämään kakista ja kaikesta. Mutta päivä kerrallaan edetään jatukihenkilön kanssa vaihetaan tiuhaan tahtin ajatuksia. :)

Että tällasta tänne Berliinin sateiseen lauantai-iltaan. :)

Bis bald!