Valaistuminen!

Olin eilen taas vaihteeks semmosessa vaihto-oppilas tapaamisessa. Juttelin siellä sitten tietysti paljon muitten vaihtareitten kokemuksista ja erityisen pitkään rupattelin yhen Sofian kanssa, joka on viettäyt vaihtovuoden liettuassa. Ja herranjumala miten paljon asioita miulle valkeni!

Oon jotenki tähän asti pelänny, että voi ei, mitä jos tästä vaihtovuodesta ei tuukkaan ikimuistonen, tuntuu että kaikilla muilla on ollu hauskempaa ja enemmän koettavaa ja enemmän kavereita. Mitä jos tästä ei tuuukkaan paras vuosi miun elämässä, niinku kaikki muut vaihtarit on aina blogiinsa kirjottanu? Mitä mie oonkaan taas itelleni menny tuommosia odotuksia tekemään! Oon tähän asti kokenu jo niinpaljon kaikkee uutta ja mukavaa, että voisin kirjottaa kirjan. Ja Sofia anto miulle ihan eri näkökulman koko vuoteen, esim: Eikö oiskii surullista, jos mie eläisin näin nuorena miun elämäni parhaan vuoden? :D Miten järkevä kysymys! Ajattelin, että en oo luonu itelleni hirveitä odotuksia, että mikä minuu nyt vaivaa, enhän mie voi pettyä, jos ei oo isoja osotuksia? Mutta tajusinkin, että perhana miehän oon jotenki ajatellu tuon asian ytimen ihan väärin.

Ja monet entiset vaihtarit on kertoillu niistä ihanista hetkistä, miten ne on ajatellu, että JES, miten siistii että oon täällä. Miten rohkee olin, ja miten hieno paikka tää täysin uus kaupunki on. Ja mie voin jo kertoo, että tämmösen elämyksen miekin oon käyny täällä läpi:

Seisoin S-bahnissa, jossain keskustassa, menossa paikasta A paikkaan B, oli jo pimeetä, ja kaupungin valot loisti ihanasti. Sitten näin televisiotornin kaikkien kerrostalojen yli. Menin ihan kananlihalle, kun ajattelin, miten hienoo, että oon just nyt täällä. Vaikka kaikki ei ookkaan menny ihan ilman propleemia, niin silti. Ja näitä hetkiä tulee miulle varmasti toistamiseen, niinkun niitä huonompiakin päiviä.

Tässä lähiviikkoina oon myös huomannu miten oon esim koulussa yhtyny luokkatovereitten keskusteluihin ilman viiden minuutin mietintätaukoo: '' hmm.. miten mie nyt tän lauseen muotoilisin silleen, että nää ymmärtäis tän miun palikkasaksan oikein...'' (ja lause on sitten yleensä loppujen lopuks menny mönkään, tai oon jättäny kokonaan sanomatta) Ja joka kerta kun huomaan tuosta noin vaan puhuneeni, tunne on melko sanoin kuvaamaton.

Hehheh, ja lihomisestakaan en oo enää jaksanu stressiä vääntää. Mitä sitten ku housut ei mahu enää jalkaan, saanpahan ostaa uusia vaatteita? Ja sitäpaitsi oon kuullu, että useinmiten nuo pienet lisäkilot karisee melkeinpä kokonaan pois, kun menee kotiin. (että se on sitten sen ajan murhe) Kuulin myös, että painon nousulle ei voikkaan oikeesti tehä täällä mitään, koska se voi johtuu jo jopa kraanavedestä. Ihan vaan siks, että se on erilaista mitä kotona. Miun hiuksetkii on jaksanu kasvaa vallan mainoisti, mistä iloitsenkin melko lailla. Niinkin kun on kuulemma miun kohtalotovereille käyny, että hiukset on lopettanu kokonaan kasvamisen vaihtovuotena ja jatkanu kasvua normaalisti heti kotiin palattua. ::D jotenki uskomatonta.

Oon vaan tässä neljän kuukauden aikana tullu jotenkin siiihen tulokseen, ettei kukaan vaihtari oo oikeesti ihan tervejärkinen. Ai mitenniin? No miettikääpä! Tyypit vaan ottaa ja lähtee vuodeks heipparallaa vähän maailmalle ja vielä yksin. Joo. Kun meen suomeen en varmaan pelkää enää mitään, mikään e oo pahempaa kun vaihtovuosi. Okei, jos vaikka muotoilisin tuon lauseen toisella tavalla.. :D Mikään muu ei opeta niin paljoa uusia juttuja tai mistään muusta et saa kerättyy niin paljoo rohkeutta

(mikä vielä riittää varmasti koko loppu elämäks)

mitä vaihtovuodesta. :)

Asiasta kolmanteen, tänään pakkasin sitten tavarat kasaan. Tuntuu tällä hetkellä ihan samalta, niinkun sillon kun suomessa pakkasin. Tiesin että lähen, mutta en jotekaa tajunnu sitä. Se tulee sitten taas vähän jälessä, kun oon asunu uudessa perheessä sen kaks kuukautta. Leivoin muuten entiselle perheelle läksiäislahjaks ja uudelle perheelle tuliaiseks korvapuusteja. Ja tuli muuten hienoja ja hyviä! =D


Meitsi ja korvapuustit :)


Pakko nyt kirjottaa ihan tänne, ennenku tää tunne menee ohi:

Oon onnellinen.