21 keskiviikkoa!

Hui hui, miettikää, oon selvinny puoleen väliin asti! Jäljellä enää 21 viikkoa, 147 päivää.. ehkei enää pienemmäks tuota lukua pyöristellä. :D

On tullu taas vähän vähemmän kirjoteltua.. Hyvin kun menee nii ei oo mitään mistä vuodattaa :D

Nyt kun oon tähän arkeenkin hyvin tottunut, nii ajattelin kirjottaa pienen blogipostauksen miun normaalista koulupäivästä.

Mistäs päivästä ois suotuisinta kirjottaa.. Maanantait on aina semmosia väsy-päiviä, millon kaikki on hiljasia ja tylsiä ja väsyneitä ja joudutaan kestämään kemian über epäkiinnostavat kaksoistunnit. Ja perjantait onkin sitten sitä luokkaa, että kaikki on levottomia ja oottaa viikonloppua, eikä kukaan kuuntele opetusta ja kaikki riehuu. (sama meininki siis niinkun viimevuonna ysillä :) ) ...

Päädyin keskiviikkoon, se on kai se arkipäivistä normaalein..

6:30 .. Herätyskello soi, ja revin ihteni ylös sängystä. Meen syömään aamupalaa ( Normaalisti paahtoleipää, jonka päällä on marmeladia tai muuta vastaavaa ja juon kaakaota) ja samalla teen myös eväät mukaan kouluun. Miulla on usein ikävä suomalaista kouluruokaa.. siis varsinkin sillon kun ne eväät on jääny tekemättä.. (laiskuuttako?- kyllä) :D klo 7:40 oon jo (toivottavasti) matkalla kouluun.

8:00 alkaa fysiikan tunti. kouluun tullessa tervehdin jokaista luokkatoveria joko kätellen, halaten tai poskisuudelmin. Tunnilla kuuntelen kun opettaja höpöttää hassuja, josta ymmärränkin jopa jo paljon! En taia mistään fysiikan tunnista sen enempää lörpötellä, niinku mistään muustakaan koulutunnista :D nukahtaa ne lukijat vähemmälläkin :).. koulussa kuluu aika jo oikesti tosi nopeesti, välillä enemmän kuuntelemalla ja välillä enemmän omia juttuja uneksien..

Ensimmäinen pitempi paussi (20 min) on klo 9:35. Normaalisti just keskiviikkosin, fysiikan tuntien jälkeen, juostaan kavereitten kanssa kahvioon (missä vietän myös hyppytunnit, siis kun muilla on espanjankielen tunti..) juomaan vanilja cappuchinoa, tapaamaan kaikkia muita tuttuja ja lörpöttelemään joutavia. Tai (jos tuuria sattuu olemaan, eikä opettajia satu olemaan etupihalla vartiossa) mennään ostamaan parin kadun päässä sijaitsevasta leipomosta tuoreita sampylöitä ja kaakaota.

Paussin jälkeen kiiruhdetaan etiikan tunnille (jos tullaan leipomosta, tullaan mitä luultavimmin myöhässä..mutta ei olla ainakaan vielä yhtään valituksen sanaa kuultu?). Etiikan jälkeen seuraakin matikan tunti ja matikan tunnin jälkeen vuorossa olisi valinnaisaineen tunti. Täällä jokainen luokka kantaa aina mukanaan 'luokkakirjaa', joka annetaan joka tunti aineen opettajalle käyttöön. Sinne merkitään mm. läksyt, poissaolot ym. Nuo valinnaisainetunnit tekee kuitenkin poikkeuksen, koska sillon kurssin kävijät on aina eri luokilta, eikä luokkakirja oo sillon mukana. Kyseisiltä tunneilta puuttuukin monesti oppilaita.. poissaolo kun näkyy vain todistusnumerossa, eikä pistä luokanvalvojan silmään..(ja sitäkautta tule vanhempien tietoiseuuteen)

Luokanvalvojan tunnille on varattu paikka valinnaisaineen jälkeen.. tähän asti ei kuitenkaan oo pidetty yhtä ainoota luokanvalvojan tuntia.

Ennen kotiin lähtöä (14:25) katotaan vielä käytävän seinällä olevaa muutoslistaa, että tiedetään minne sitä pitää seuraavana päivänä osata mennä.

Tämmöstä kuuluu siis miun normaaliin keskiviikkoon.

Joulu- ja Uudenvuodenaatto.

Joulutivoli Alexanderplatzilla^

Nyt ne juhlapyhät ois sitten ohi. Oikeestaan ihan hyvä vaan, niin tulee edes vähän stressiltä vältyttyä..

Jouluaattohan alkoi siis leppoisasti kuusen koristelulla. Olo oli jotenki outo. Olin tosi ilonen, että saan vihdoin avata kaikki suomesta tulleet paketit, mutta toisaalta... en ollut yhtään joulu tunnelmissa.







Koristelun jälkeen meni kaikki laittautumaan parhaimmilleen ja odottelemaan ruokailua. Kun kaikki oli valmista, piti meidän ( siis lapsien) odottaa olohuonenn oven takana, kun gast-vanhemmat sekä -isovanhemmat asettelivat paketteja olkkarin pöydälle ja lattialle. Sitten kun päästiin sisälle, ei saatu käydä heti pakettien kimppuun, vaan juotiin ensin kahvit ja syötiin joulukakkua. Sen jälkeen alettiin heittämään noppaa, ja kuka sai luvun 6 tai 1 sai avata yhden oman paketin. (jostain aikaa tuo kuitenkin unohtu, ja kaikki avas paketteja arpakuution numeroista huolimatta..)



Suomesta tulleista paketeista sain 2 kg 200g suklaata ja monet parit villasukkia ja salmiakit siihen päälle tietysti. Itkin ja nauroin yhtä aikaa, tunteet oli kyllä semmosta sekamelskaa. Siskojen piirustukset ja ystävien kirjeet kruunas vielä kaiken.

Pakettejen repimistuokion jälkeen istahdettiin pöydän ääreen jouluaterialle. Tarjolla oli perus saksalaista jouluruokaa, eli..


..hanhea..


.. Klöse- perunoita (=eli niinku periunoita, jotka on tehty semmosesta perunamuussimassasta)


.. ja mitäs muutakaan kun kaalia! Oli punakaalta ja viherkaalta ja ruusukaalta ja..

Olin huvittunu kun kuulin, että normaali Berliiniläinen jouluruokahan on makkaraa ja perunasalaattia. Se johtuu siitä, kun aiemmin saatto perheen äiti olla vielä jouluaattonakin töissä, joten sillä ei ollu aikaa seistä koko päivää keittiössä kunnon jouluruokaa valmistelemassa. Makkarat vaan uuniin ja valmista tuli! Isommat jouluruoat syötiin sitten aina vasta 25. päivä.

Sitten syötiin tietysti vielä jälkiruokaa. En oo ihan varma mitä se oli.. :D jotain vanukasta, minkä päälle tehtiin semmonen sokerikuori, joka poltettiin semmosella tulijutulla.. Kuva kerto varmaan enemmän. :D



Ruokailun jälkeen istuskeltiin vielä tovi sohvalla ja nautiskeltiin uusista paketeista jonka jälkeen mentiin kirkkoon joulujumalanpalvelusta kuulemaan.

Aatto meni siis tosi nopeesti ohi!

Ennen uuttavuotta kerettiin pyörähtää museossa..




..joulusirkuksessa..



..ja vierailemaan monen tuttavan luona. Uudenvuoden aatto menikin sitten jotenkin huonommissa tunnelmissa, mitä joulu. Luultavasti kaikki se ikävänpelko oli pakkautunut ja tunteenpurkaukset tuli sitten sopivasti uutena vuotena ulos. Olin ulkona kavereitten kanssa, juteltiin ja oli ihan mukavaa. Joku kuitenki paino koko ajan takaraivossa.

Mukavaks muistoks jää kuitenkin ainakin se, kun kello tuli 00:00

Koko päivän oli tietysti kuulunu rakettejen pauketta sieltä sun täältä, mutta kun keskiyö koitti, alko semmonen jytinä, ettei voinu enää puhuu muitten kanssa. Ei yksinkertasesti vaan kuullu mitä muut sano.

Sitten rupesin seuraamaan kelloo..

00:15 - ''okei.. no eiköhän tää pauke kohta lopu..''

00:30 - ''ei huvita enää.. mut jaa, enpä viitti valittaa..''

00:45 - '' Voitasko hei pliis tehä jo jotain muuta? ''

Pauke ei tosiaankaa loppunu vielä tuohonkaan, vielä kahen aikaan yölläkin kuulu paukuntaa jostain kadunkulmalta. Ei tietenkään niin vahvasti, niinku tuntii aikasemmin, mutta silti. Kun suomessa on aina se meininki, että

A. on -30 astetta, ei ketään huvita niin pitkään ulkona näppejänsä jäädyttää
B. ostetaan sitten ne seittemän rakettia
C. PAMPAMPAM ammutaan ne 15 minuutissa taivaan tuulin ja se riittää.

Hehe, tästä tuli nyt tämmönen tylsä raportointi blogiteksti, mutta njaa, ens kerralla sitten paremmin.. :D