Luokka 10 C

Miun uus luokka: 10 C. Tunteja viikossa 33, miun ei (luojan kiitos) tarvii mennä espanjankielen tunneille, joita ois siis kolme per viikko. Se tästä nyt vielä puuttus että alkaisin uutta kieltä opiskelemaan! :D Välitunnit ja kaikki on yhtä puuroa; eka viiden minuutin tauko, sitten kahenkymmenen minuutin tauko, ja jossain välissä tulee viidentoistaminuutin tauko.. ? Vähän kyllä jänskättää mennä kouluun. Onneks täällä ollaan aika totuttuja vaihto-oppilaisiin, mutta silti..

Alan jo tottumaan saksalaisiin ruokiin, nutella(suklaa)menee jo ihan hyvää vauhtia leivän päällä.. :D Mutta vaan pelkkää nutellaa, ei mitään tuorejuustoa ja nutellaa sekaisin (yäk), niinku muut täällä syö. Kotieväelle semmosia terveisiä, että saatte olla vastaanottamassa kahen ihmisen verran annia lentokentällä ,jos tätä vauhtia lisäkiloja tulee. Sitten vierin mukavasti alas lentokoneesta, kätevää. :D joo..'saksalainen ruoka ei ole mitään kevyttä'..

Hassua, miten paljon täällä vietetään aikaa ruokapödän ääressä, ja koko perheen voimin. Mitä oon kelloo seuraillu, niin parhaimmillaan aamupalapöydässä istuskellaan se yks ja puol tuntia ja jutellaan päivän tapahtumajärjestyksestä ym. Mutta ruoka on kyllä vaan kolme kertaa päivässä. KOLME KERTAA. Aamupala, lämminruoka ja illalla vähän jotain pientä kuuden aikaan. Kun kerroin, että suomessa pyritään syödään viis kertaa päivässä, niin muut pyöritteli silmiä, ja naureskeli, että sittenhän kaikkien suomalaisten on pakko olla ihan hirmu lihavia.

Nyt miulla on sitten iso oma huone, kun Anna lähti eilen Uruguaiin. Eilen tuli kyllä ihan hirvee ikävä, kun joutu tavallaan käymään oman lähdön suomesta uudestaan läpi, kun hyvästeli Annaa. Pelkäsin soittaa kotiin itkupuhelua, kun aattelin, että se vaan pahentaa tilannetta. Mutta päin vastoin, se autto hirveesti. Äiti tajus puhuu ihan normaaleista jutuista ja arjesta, mikä helpotti ikävää ihmeen paljon. Ja myös isäntäperhe täällä ymmärs minuu täydellisesti. Vaihtovuosi on vähän niinku lumikki- sadussa se omena. Hirmu herkullisen näkönen, mut sitten ku sitä purasee, nii se onki myrkyllinen. Vaitovuodessa se myrkky on ikävä. Onneks tästä kumminki pääsee yli ilman minkään prinssin pusuja. :D

Niin, oma huone, koti, perhe, Berliinissä. Nyt sitä vasta tajuaa. Huvittavaa on vaan vielä se, ettei muista, miten tunnettu ja iso tää kaupunki on (verrattuna Savonlinnaan tai ees Helsinkiin). Esim. kun kattoo telkkaria, niin meinaan aina rueta hihkumaan, että 'kattokaa, kattokaa, tää ohjelmahan on kuvattu berliinissä, tuolla mie oon käyny!'. Tai oli tosi outoo lukee uutisista, että Angelina Jolie ja Pratt Pitt on Berliinissä. Ja kuunnella, miten Joachimia vastaan oli yks ilta kävelly Lady Gaga. Kun miehän asun täällä?

Apua, nyt meinaa taas venähtää nukkumaanmeno, huomenna mennään Alexaan (kauppakeskukseen) ostelemaan vähän koulutarvikkeita.