Nyt kirjottelen tämmösen lyhyen tiivistelmän miun huhtikuun tapahtumista.
Elikkäs, miulla kävi täällä hyvin kotoisia vieraita! Nimittäin Tiuhti, joka tulee kanssa Savonlinnasta ja tekee vaihtovuotta Saksassa! Ei olla kyllä ikinä aikasemmin yhteyttä pidetty, Savonlinna kun on semmonen suurkaupunki.. Oltiin kyllä joskus 5. luokalla tekemässä samaa koulunjärjestämää teatteriprojektia, eli sen verran tunnetaan. :D Mutta ajateltiin siis, että voisin leikkiä viikonlopun turistiopasta (ja Tiuhti turistia) ja pitää muutenkin hauskaa Berliinissä. Oli tosi ihana viikonloppu ja tullaan varmasti olemaan kavereita vielä siellä Suomenkin puolella! Siitä viikonlopusta sen enempää, jos enemmän kiinnostusta meijjän touhuista riittää, niiin jätän sananvallan Tiuhdille, elikkä hänen blogia voitte lukea tästä osoitteesta : http://artworldandi.blogspot.com/2011/05/berliini-6-852011-kaikenlaista-muuta.html
^ Täsä myö ja Alexanderplatz. Tuli muuten hullu olo, kun yhessä vaiheessa pysähdyttiin miettimään, että täällä myö 16- vuotiaat Berliinissä oma-aloitteisesti tuttavuutta tehdään. Hui. :)
Sitten meni yks viikonloppu perheen kanssa matkustellessa. Käytiin nimittäin Dresdenissä!
Kyseiset rakennukset on Dresdenin vanhan kaupungin puolelta. Tosi kauniin näköstä!
Kaupungin hälinän jälkeen päätettiin ajella luonnon rauhaan. Määränpäänä oli siis Felsenburg ja sen upeat kalliomuodostelmat. (Joita kutsutaan nimellä :Neurathen)
^ Näköalat oli ihan huikeet, en oo ikinä nähny mitään noin kauniita luonnonmuodostelmia. Olo oli kun jossain satumaassa, hiidet ja keijjut vaan puuttu.
Viime viikonloppu menikin YFU:n merkeissä. (ja niin menee ens viikonloppukin) Meille järjestettiin Re-Entry viikonloppu, jossa puhuttiin näinkin pirteistä aiheista kuten: hyvästien jättö, läksiäislahjat, kotiinpaluu.. Kyseisellä seminaarilla oli siis vaihtareita jotka tulee Berliinistä tai sen ympäriltä. Tunnettiin jo oikeestaa kaikki toisemme, mikä nosti tunnelmat vielä nopeemmin kattoon vaikka haikeet puheenaiheet olikin. Tanssittiin, laulettiin, naurettiin. Jossain vaiheessa tajuttiin, että tää oli meidän viimenen seminaari, missä kaikki ollaan yhessä (siis kaikki, myös ne jotka tulee meksikosta, kolumbiasta, USA:sta...) .. Meidän loppu seminaari (YES) kun on vaan eurooppalaisille vaihtareille.. Päätettiin kumminki jättää murheet huomiselle ja yrittää nauttia yhteisestä ajasta täysin siemauksin.
Minuu ei oo vielä ollenkaan pelottanu ajatus kotiinpaluusta, päin vastoin. Nyt kumminkin viimeviikonloppuna tuli ajateltuu taas kaikenlaista. Meidän piristykseks meille luettiin jotain vanhoja kirjeitä, joita entiset vaihtarit olivat lähettäneet isäntäperheilleen kotiinpaluun jälkeen. Niitten kirjeitten sisältö meni suunnilleen tätä rataa:
'' ...Mikään ei oo enää niinkun aiemmin, en tiiä enää minne kuulun. Kaveriporukat on vaihtunu ihan hirmusesti, ja tuntuu ettei miulla oo täällä enää yhtään kavereita. Ruoka, josta tykkäsin ennen, ei enää maistukkaan hyvältä. Miun sisko on miulle vihanen, koska miun pääpuheenaiheeni on vaihtovuosi..vaihtovuoden jälkeinen vuosi kotona, on kuin toinen vaihtovuosi''
Ah, tervetuoloa kotiin.
En mie voi jotenkaa kuvitella, että oisin jotenki noin surullinen ku meen kotiin? Miehän meen kotiin? Ei se nyt noin outoo ja erilaista voi olla.. vai voiko?
Ja nyt on alkanu ketuttamaan sekin, kun nyt kun miulla on enää se about 5 viikkoo aikaa, niin alan huomaamaan miten paljon ihmisiä oon keränny ympärilleni. On tullu kutsuja illanviettoon, tai syömään tai elokuviin tai, tai, tai.. (haha, sain jopa mäkissä myyjän puhelin numeron kuitin taakse.. okei, mutta ei siitä sen enempää..) Mut voi elämä miks nyt? Miks ei sillon kuus kuukautta sitten kun mie oikeesti tarttesin tätä?
Noh, parempi myöhään kun ei milloinkaan, vai?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti