Koulu.

Unohdin kertoa, että sain perheeltäni lisätietoa tulevasta koulustani! Perheenjäsenet muuten vaikuttavat erittäin huolehtivaisilta, mikä saa oloni heti tuntumaan turvalliselta ja odotetulta! :) Mukavaa. Eli tässä linkki kouluni nettisivulle: http://www.feg.cidsnet.de/
Sekä kuva koulusta, jonne on tulevasta kodistani noin muutama sata metriä matkaa. :D Täällä peruskouluuni oli matkaa kolme kilometriä, ja lukioon ainakin 5km! :)

Panikointia.

''Tuliaiset, pakkaaminen. Uudet perheenjäsenet, kaverit, koulu, ympäristö, paikkakunta, kulttuuri ja tavat..'' Näitä oon yrittäy pohdiskella tässä muutaman viikon verran, mutta ei siltikkään ajatus kulje. Vuosi Saksassa? Ilman perhettä, sukulaisia, kavereita? Ilman tuttuja tuoksuja ja makuja ja ylipäätään Suomea? Jaa, turha jankutttaa, kun ei mee jakelun niin ei mee. Alan varmaan luultavimmin pillittää ja panikoida vasta lentokoneessa.. :D Mutta toiselta kantilta ajatellen, miks ihmeessä panikoida ollenkaan? Sinne vaan renosti ja pidetään lippu korkeella, että Suomipaita pälle ja menoks. :) Kun ainahan sieltä pois pääsee, jos pakottava tarve tulee? Ja sitä tuskin tulee. Miun ainoo tavote on pysyä siellä koko vuosi, uutta oppien ja niin hyvät, kun huonot päivät kohdaten. Ja takasin en tule ennen sovittua päivämäärää. Tällä mielellä on hyvä jatkaa. :)

Eli tuliaiset. Ajattelin viedä perinteisen tuohikorin, johon kerään kaikkea perus suomalaista, esim: kahvia, suklaata, salmiakkia, villasukat, marimekkoa, muumimukin, juustohöylän, kotikaupungistani kertovan kirjasen... Mitään suomalaisia desing-tuotteita en meinannut viedä, sillä miten he tietäisivät suomalaisesta muotoilusta, jos mekään emme ole niinkään kuulleet saksalaisesta? :D Host- äitini pyysi minua ottamaan mukaan pari perus suomalaista reseptiä. Millekköhän kielelle ne pitäisi vääntää, kun joku suomenkielinen keittokirja tuskin kamalasti ilahduttaa.. :DD

Sitten omat tavarat. Oon alkanu jo erottelemaan Saksaan lähteviä vaatteita Suomeen jäävistä vaatteista. Valkkasin niistä ne n. 20kg, kunnes muistin kengät ja talvivaatteet ja.. :D oivoi.

Jonkunverran oon kuitenki saanut tätä tilannetta käsiteltyä henkisestikin. Esimerkiks tänään olin pikkusiskojeni kanssa uimassa, ja tuli semmonen tunne, että nyt pitää nauttia näistä hetkistä. Samoin tietysti myös muidenkin läheisteni kohdalla. Marsuistakin alkaa tulla kova huolenaihe, että miten ne nyt pärjää täällä ilman henkilöä, joka on huolehtinut nistä viimeiset viisi vuotta. Oonkin antanu nyt siskojeni paijailla ja hoidella niitä mahdollisimman paljon, että tottuisivat hoitamaan niitä. (: Mietin myös kaikenmaailman juhlia. Esim. synttärit? En oo mukana viettämässä kenenkää läheisten synttäreitä. Ajattelinkin jo rueta väsäämään kummitytölleni synttärilahjaa, kun en ole paikalla hänen 1v- syntymäpäivillä. Surullista, mutta onneksi on noita synttäreitä vielä hällä jäljellä.. :D Ja voishan sieltä saksastakin löytyä jotain kivaa lähetettävää. :)

Yhtenä päivänä sain muuten Saksalaisia asiakkaita! (työskentelen jäätelökioskilla..) Kuulin ensin kun vanhempi pariskunta alkoi keskustelemaan jäätelöistä saksaksi, ja miettivät millaisen annoksen haluaisivat. Nainen alkoi pohdiskelemaan jumboannoksen ottamista, ja tokaisin siihen saksaksi, ettei meillä valitettavasti ole saatavilla jumbovohveleita. Molemmat olivat suu auki, tekivät tilauksen saksaksi ja kun aloin kyhäilemään annoksia, he alkoivat ihan innoissaan selittämään, miten ihanaa oli törmätä saksaa puhuvaan myyjään. Siinä sitten juteltiin jonkun aikaa, mm. mistä he olivat kotoisin, kuinka monta vuotta olen opiskellu saksaa ja sen sellasta. Kun he lähtivät, olin ihan innoissani, kun tajusin, että olin pystynyt kommunikoimaan saksalaisten kanssa! Eli saksani ei ole ihan niin tönkköä, etteikö siitä mitään selvää saisi. Osaan siis siellä ainakin jäätelöä myydä, jos ei mikään muu tunnu onnistuvan! :D .. parin päivän päästä tulikin ruotsalaisia asiakkaita, enkä muistanut aluksi edes kiitosta, siitä en ollut kovinkaan ylpeä.. :D great!

Mutta tällaisissa tunnelmissa jatketaan, ja lisää on luvassa!( Yritän ryhdistäytyä hieman tässä blogin kirjoituksessa.. )

Bis bald!

Valmennusleiristä..

Sori, tulee hieman myöhässä.. (:


Elikkäs, valmennusleiri tuli ja meni, ja kivaa oli! Oli ihana jakaa omia tunteita muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ja sain myös moniin kysymyksiin vastauksia. Parasta leirillä varmaan oli se hyväntuulisuus ja uteliaisuus mikä ihmisistä huokui. Tuli turvallinen olo, varsinkin kun sain jutella vaihtovuodelta palanneiden kanssa! Toivoin kuitenkin, että siellä tapahtuis se herääminen, että mitä sitä ollaan oikeen tekemässä, lähdössä vuodeksi pois rakkaasta kotikaupungista.. KOTIMAASTA? Valitettavasti tilanne on vieläkin käsittämätön. :D

Sain myös uusia kavereita joa kahden päivän leirilta, mikätuntuu uskomattomalta. :D Kaksi päivää, ja itkun kanssa lähdettiin? :)

Ps. Huomasin tuolla muuten senkin, miten oli jo vaikeuksia kommunikoida eri puolelta SUOMEA tulleiden ihmisten kanssa, kun murteet vaihtuu, ja ihmiset puhuu niin nopeesti :D Great!

Isäntäperheuutisia.

Vihdoin! Vaikka minulle oltiinkin jo aiemmin mainittu, että jotkut saavat tiedon isäntäperheestä vasta kesälomalla, olin silti joka päivä postiluukulla kädet täristen, että joko sieltä joku kirje tulisi. Noh, eilen sitten menin sähköpostiani lukemaan, ja kaikkien feisbook viestien keskeltä löytyikin postia otsikolla:''Grüße von deiner Gastfamilie aus Berlin!'' eli terveisiä isäntäperheeltäsi Berliinistä. Aloin jo hyppiä ja kiljua ennenkuin olin saanut edes selvää koko tekstistä, ja yritin sulatella ajatusta, että olisin vuoden kolmen miljoonan asukkaan kaupungissa, sen sijaan että olisin täällä, Savonlinnassa, jossa on vajaat 30 tuhatta asukasta! Jännitys eikun tiivistyy.


Tulevaan perheeseeni kuuluu isä Joachim, äiti Kristine sekä kaksi siskoa Anna (16v) sekä Katharina (14v). Annaan en kerkeä pahemmin tutustua, sillä hän lähtee itse vaihto-oppilaaksi Uruguayyn, kun olen kerennyt olemaan Saksassa pari viikkoa. Kristine pelaa vapaa-ajalla jalkapalloa ja jotain muuta kiekkopeliä, jolle en ole vielä löytänyt suomenkielistä vastinetta. :D Mutta näillä eväillä pärjäilen näin aluksi. Sain siskojen messenger osotteita, joten pääsen tutustumaan heihin vielä paremmin.

Olen myös siitä tosi iloinen, että perhe otti itse yhteyttä, eikä se järjestö mitä kautta perheeseen menen. Tuli oikeasti toivottu olo. :)

Nyt vielä vain vastailen perheelle, että tulossa ollaan ilomielin!

Tästä se lähtee.

Hui. Sain YFU:lta kirjeen, jossa kustuttiin valmennusleirille 22.-23.5.2010. Se järjestetään Virroilla, eli jossain Tampereen tienoilla.. :D
Ihan mukavaa päästä jakamaan omia tuntemuksia muiden tulevien vaihtareitten kanssa.
Isäntäperheestä en saanut titoa, mutta kuulema toukokuun loppuun mennessä noin puolella YFU:n vaihtareista on jo oma perhe tiedossa.


Anni

Tulevaa odotellen.

Elikkäs. Olen lähdössä ensi syksynä vaihto-oppilaaksi Saksaan. Kaupungista tai perheesä jonne minut sijoitetaan ei ole vielä tietoa, mutta alustava lähtöpäivä on tiedossa, mikä on 2.8.

Kaikki alkoi siitä, kun opon tunnilla puhuttiin jatko-opinnoista ja minnepäin olisi peruskoulun jälkeen jatkamassa. Samalla hän mainitsi vaihto-oppilasvuosista, jotka olisivat jo mahdollisia meidänikäisille. Olin kiinnostunut asiasta, mutta ajattelin, ettei se olisi mahdollista, koska nuo vuodethan eivät ihan ilmaisia ole.. Kun jatkoimme keskustelua aiheesta, opo kertoi, että eri järjestöiltä pystyy hakemaan stipendejä vaihtovuotta varten, jos ei omalla perheellä olisi muuten matkaan varaa. Kun pääsin illalla kotiin, heitin äidille varovasti, puoliksi vitsillä, että voinko laittaa hakemukset tällaiseen stipendihommaan. Yllätyksekseni äiti kiinnostuikin, eikä heti tyrmännyt ajatustani. Siitä se ajatus sitten lähti..

Hain YFU:n kautta kokovuosi stipendiä. Sitä en kuitenkaan saanut, ja ajattelin jo koko homman kuivuneen kasaan. Sitten saimmekin soiton kyseiseltä järjestöltä, jossa he ehdottivat meitä hakemaan pienempiä stipendejä. Sitten sainkin 3000 euroa, eli noin puolet koko vuoden hinnasta. Jonkun verran pitäisi silti maksaa omasta pussista, joten nyt onkin kova kesätyöhaku päällä. :D

Vielä en oiein ole itsekkään käsittänyt mitä on tulossa. Olen kuitenkin iloinen, ja odotan innolla matkaaa, tottakai. Ja huomaa että on alkanut kiinnittää enemmän huomiota omaan kielitaitoon, ja yritän aina painaa kuulemani uuden sanan mieleen. Myös tuliaisia on mietitty paljon: mämmiä, salmiakkia, ruisleipää.. :D Hain Saksaan, koska aloitin kielen opiskelun jo 5lk. Saksa on myös suhkot lähellä suomea, ja tuntuu jotenkin turvalliselta.

Lisää informaatiota tulossa, ja jos ei vielä tietoa, niin tuntemuksia varmasti ainakin..

Anni