Mielipiteitä.

Nyt alkaa tulla mielipidettä kehiin niin että rutisee. Onkohan tämmönen etes laillista?

Tää blogipäivitys ei tuu olemaan niin vaihtari painotteinen.. vai tuleeko.. ei miusta, en tiiä. Kai tää tähän miun vuoteen jollain lailla liittyy. No joo, kirjotampa silti.

Tää on siis näitä päiviä kun maailma ärsyttää. Siis ei mitkään erilliet ihmiset, vaan yleensäkkin kaikki mailman ihmiset, ihmislaji yleensä. (okei, tässä vaiheessa rupee lukija miettimään, että kyllä se anni on viimestään nyt järkensä menettäny..)

Ajatuksethan lähti aluilleen Japanin katastrofista. Okei, se että siellä sattu olemaan maaanjäristys ei ehkä oo ihmisten vika. Sekään, että siihen päälle pyörähti vielä 10 metrin kokonen tsunami, ei ehkä myöskään oo ihmisten syytä. Mutta mites on atomienergian laita? Tai sen, että jos se Fukushiman laitos nyt poksahtais, tai sulais, ja säteilyttäs koko Atlantiksen. ( okei, en nyt tiiä pystyiskö tuo niin isoa tuhoa aikaan saamaan..? Mutta hyvin se Tsernobylkin sai euroopassa asiat mullin mallin) Miun päässä herää myös tietysti kysymys, että miks tuollaselle alueelle on ees menty joku ydinvoimala rakentamaan? Siellähän on maanjäristyksiä ja vaikka mitä ja vaikka miten usein.. Sen puoleen, kyllähän ne japanilaiset sen tietää, ja sen takia osaa rakentaa maanjäristyksen kesätävän voimalan.. ja mistä muualtakaan tuommonen ihmismäärä sais tarvittavasti eneriaa.. mutta! Kaikki riskit tiedetään nykyään, mitä voi tapahtua..

'' Virheistä oppii '' - No ihminen ei kyllä opi. Parista huonosta esimerkistä huolimatta ihminen yrittää niin pitkään uudestaan, ennenkun taas menee joku pieleen. Amerikan ydinvoimala onnettomuuden ja Tsernobylin onnettomuuden takanakin oli ihmisen virheet. Mutta sen takia juuri ajateltiin, ettei mikään voi ydinvoimalassa pieleen mennnä, ellei ihminen itse tee virhettä. Eikö muka luonnonkatastrofeja olla laskettu mukaan? Että ei sen ihmisen aina tarvitse väärää nappia painaa, että räjähdys aikaan saadaan.. Mutta se, että Tsernobylinkin seuraukset näkyy vielä tänäkin päivänä.. esim. osa saksan villisijoista ei oo vieläkään syötävää tavaraa sätelyn takia.. Ei siitä puhuta. Niin se ihminen osaa silmänsä sulkea.

Tästä päästäänkin aiheeseen: Libyan levottomuudet. Olin jotenkin järkyttyny, miten nykyaikana voi vielä olla diktaattoreita? Sitten kun rupesin asioista enemmän selvää ottamaan, niin niinhän se on vielä monessakin maassa. Mutta se ei kiinnosta maailmaa. No miks sitten yhtäkkiä Libyan on surennuslasin alla? No koska niillä on jotain,mitä muu maailma tarttee. Öljyä. Sitten ollaan, että huihui, voivoi, miten sielllä Libyanissa on asiat huonosti. Ja samalla taas tuijjotellaan omaa pyllyä, kun alkaa pelottaa öljyn saannin loppuminen. Tottakai minuu harmittaa asioiden kulku Libyanissa, mutta niin kyllä muuallakin maailmaa. Miks ei sitten samalla lähetettäis niitä hävittäjiä muihinkin maihin missä ongelmia luuraa?

Oli vaan jotenkin ahistava tajuta, miten ihminen tekee maailmasta pahan. '' Maailman viisain eläin on ihminen.'' - Vai onko? Miusta ihminen on maailman laiskin ja omahyväisin eläin. Maapallo on kauneinta mitä meillä on. Maapallo on KAIKKI mitä meillä on. Vielä enemmän alkaa ahistamaan se, että ihan varmasti sitä itekkin atomienergiaa käytän, ja syön geenimuunneltuja kasveja, ja suklaata mikä on lennätetty afrikasta suomeen ja tiiä millä lapsityöleireillä lie kasvatettua sekin.. Ja onhan tuota tupakkaakin kokeiltu ja pari sademetsän puuta siihen päälle kaadettu.

Perkele.

Miusta tuntuu, että ihmiset voi jo liian hyvin. Siis tarkotan, ei tietenkään joka paikassa, mutta suurimmilta osin. Meillä alkaa vaihtua kännykät joka kuukaus, on läppärit ja feispuukit. On rahaa ruokaan! Ennen oli arvostettua kurvikkaat vartolot. Sillähän näytit vaan varakkuuttas. Nytten tarkottaa raha plastiikkakirurgun veistä ja laihdutuskuureja. Liikaa rahaa, liikaa ruokaa? Eikös sitä noin voisi verrata? Eikö ihmisillä oo enää oikeita ongelmia, niin pitää niitä ite rueta väntämään?

Tulkaa hei pliis kertomaan, ettei se maailma oikeesti näin paha oo.

Opittua.

• Kun asut suurkaupungissa, älä koskaan sovi tapaamispaikaks McDonald'sia.
  Niitä kun sattuu aika tiheesti ainakin Berliinissä olemaan.. (yli 60 kappaletta..)
• Asetu liukuportaissa aina oikeaan reunaan. (Vasemmalta juoksee ohi ne joilla on kiire) Ja pidä samalla huolta tavaroistasi.. (ettei lähde jonkun ohijuoksevan mukaan)
• Bussipysäkillä ei tarvitse huitoa saadakseen linja-auton pysähtymään.
• Jos unohdat teitetellä tuntematonta, ei pidä ihmetellä epäköhteliasta reaktiota.
• Kaikki ei oikeesti tiedä mitä salmiakki on.
• Suomalainen suklaa on edelleen sitä parasta.
  

Kevättä ilmassa!

Ooooo, tätä sitä on odotettu! Berliinin harmaa ja inhottava talvi alkaa olla takana! Tänään oli auringossa huimat 17 astetta, tuuli oli vielä melkos viileä, mutta niin se saa kyllä maaliskuussa vielä ollakkin!

Oli ihana kävellä keskustan pikkukaduilla, kun kaikki istuskeli terasseilla ja nautti auringon lämmöstä! Ja nurmikko alueilla oli ihmisiä piknikillä ja linnut laulo ja ja ja.

Puutarhassakin keväkukkaset kukki.

Anni on hyvällä tuulella.

:)

Ruokaa, ruokaa, ruokaa!

Oli pakko tehä tämmönen pikku pikablogipostaus! :D

Oon jo vissiin aiemmin maininnu, että täällä on ihan normaalia syyä päiväruuaks esim. lettuja tai pannukakkua tai jotain muuta vastaavaa, mikä meillä on normaalisti jälkiruokaa tai välipalaa. Ja että täällä moni ruoka on makeeta, mikä meillä ois normaalisti suolasta, esim: popkornit :D

Tänään sitten kun tulin koulusta kotia, sano gast-isä, että tänään ois päiväruuaks ''maitoriisiä'' eli niinku meijjän riisipuuroa. Mutta ette arvaaminkä kanssa sitä täällä syödäään!! :D:D

= Kirsikoitten TAI... MANDARIINIEN kanssa :''DDD mandariinien?!?! siis semmosten purkki mandariinien!

Joo :D hihittelen täällä itekseni.. Sokeri ja kanelikin tunnetaan täällä puuron kanssa, mutta puuro oli itessään jo niin makeeta, että ei siihen ainakaan sokeria lisää tarvinnu :))

Mutta oli ihan hyvää! :D

YFU- puolivälileiri- München!

On kyllä pakko taas alottaa tällä samalla kysymyksellä: meneeks se aika oikeesti näi nopeesti? Enää ois neljä kuukautta jäljellä ennenkun lentokenttä kutsuu..

Hihi, kello on nyt.. 00:23, ja kirjotan blogia 8) Huomenna on taas semmonen koulupäivä, että klo 11:50 kouluun, sitten pitäs olla matikkaa, mut meillä on sijanen, eli pelataan ristinollaa.. sitten on yks tunti mantsaa ja kaks tuntii liikkaa, lentopalloo niinku aina :D

Viimeviikon olin siis Münchenissä ''mittelseminaaria'' viettelemässä. En tuntenu kun pari ihmistä, jotka sinne menee, mutta niinku oon varmasti jo aiemmin maininnu: ei ollu kyllä kavereitten hankkimisessa ongelmia, varsinki kun vaihtareitten kanssa pyöritään. Esim. ihan ekana päivänä kun saavuttiin paikanpäälle, piti meijjän päättää huonejärjestyksestä ite. Siinä miekin vaan matkalaukku kainalossa tunkeuduin joittenkin tuntemattomien huoneeseen ja kyselin että sattusko olemaan yhtä ylimäärästä petipaikkaa vapaana. Ja niin päädyinkin super mukavien ihmisten kanssa samaan huoneeseen ja jo viikon aikana kerettiin ystävystymään tosi hyvin!

Leirin päätarkotushan oli jutella vaihtovuodesta, siitä menneestä puolikkaasta ja tulevasta. Olin myös valinnu extra-aiheen, joka oli tietysti kuvataide ja akkitehtuuri.

Taidetta^ :D

Sivu ohjelmaahan ei tietenkää saa unohtaa, kuten esim. saksalaiseen kulttuuriin tutustuminen ja Münchenin kaupunkikierros! Yhtenä iltana järjestettiin ''bayern''-ilta, joka oli vähän niinku mini-octoberfestit :D Meidät jaettiin ryhmiin, joissa meidän piti suorittaaa erilaisia tehtäviä. Mm. -penkin-ympäri-pyörähtämis-kilpailu :D



Meidän piti siis kiepsahtss tuommosen korkeen penkin ali ja ympäri niin nopeesti kun mahollista. Seuraavana päivänä oli sitten parilla innokkaalla käsi- ja polvitaipeet ihan mustelmilla :D





Sitten seuraava tehtävä oli pidellä täyttä yhden litran olut tuoppia käsisuorana ilmassa niin pitkään ku jakso.. Miun tuoppi pysy ylhäällä mahtavat 38 sekuntia..

Muita tehtäviä oli vielä: karaoke, olutpullon avaaminen sytkäriä käyttäen ja bayer-murteella sanottujen sanojen tarkotuksen veikkaaminen. Bayerin murre on muuten hauskan kuulosta! Se ''R'' rullaa pahemmin mitä miun mahtavalla suomen aksentilla :D

Seuraavana päivänä mentiin kattomaan münchenin vesikanavaa. Se näytti ihan niinku jossain elokuvissa joku New yorkin viemäri, krokotiilit vaan puuttu..



Sitten hilluttiin tietysti kaupungilla Müncheniä kattelemassa. Huomas kyllä keskustassa liikkuessa, miten paljon hyötyy siitä kun asuu ite isossa kaupungissa ja käyttää tosi paljon u-bahn linjoja! Oli nimittäin nyt tosi helppoo seurailla Münchenin junakarttoja ja liikkuu paikasta toiseen!

Sitä sun tätä.

Moi kaikki.. Ja hyvää ystävänpäivää!

Arvatkaa mitä! Alotin viime viikonloppuna Linan (kotoisin kolumbiasta) kanssa semmosessa tanssiprojektissa mukana! Nyt on sitte kovat treenit joka viikonloppu klo 10- 16 lauantaina JA sunnuntaina. Ja arvatkaa oonko nyt yhtään poikki... Hyvä että sängystä ylös pääsin.

Kyllä taas huomas että on berliini kyseessä kun mentiin tuonne.. Ollaan siis ainoot vaihtarit, mutta silti löyty taas kulttuureita ympäri maailmaa, yks egyptistä, toinen norjasta ja kolmas filippiineiltä. Mut ryhmähenki tuntu olevan jo heti alusta tosi hyvä, ja kaikilla oli hauskaa. Ekana päivänä nous vaan liikuntasalin lämpötila vähän liian korkeelle, kun lähelle 70 henkilöä samassa hallissa hyppimässä..

Ainii, tanssitaan siis joku osa jostain shakespearin jostain kirjotuksista.. eli näin hyvin oon jo asiaan perehtyny.. :D


Ja tänään alotan kitaratunnit.. mitähän siitäki tulee. No ihan sama, taka-ajatuksena kun on lähinnä ne uudet ihmiset, eikä kitaran soiton taidot :D


Ja mitäs uutta vielä... hmmm, ei kai mitään. ::)

Niinhän sitä aina sanotaan, että loppua kohti bileet vaan paranee.. Siltä nyttenki tuntuu! Koko ajan menee vaan paremmin ja paremmin, ja kotiinlähtö lähestyy samassa mittakaavassa. Vastahan olin Tanskassa, kun nyt eletäänkin jo viikkoa jolloin lähen Müncheniin! Sen viikon jälkeen on enää n.5 viikkoo kouluu kun alkaa kahen viikon pääsiäisloma..

Yks koulutunti tuli taas mietittyy vähän kaikenlaista, lähinnä kotiin paluuta ja muuta tulevaa. Sitte yhtäkkiä ihan säikähin kun tajusin mitä kaikkee miun päässä pyöri! Oikeesti, joskus sillon kun olin ollu ne kaks kuukautta saksassa, ajattelin, etten tuu koskaan muuttamaan kotoo pois, en pärjää ilman porukoita, on nii kova ikävä ja yhyy.. Nyt on kasvanu sisältä jotenki nii paljon, että mie yllätinkin miut suunnittelemasta mm. oman asunnon ostoa!? Elä äiti nyt säikähä kun luet tätä tekstiä, en mie oo vielä oikeesti mihinkää muuttamassa. :D Mutta jotenki uskomatonta huomata miten ne ajatukset muuttuu..

Mutta nyt pitää jo juosta bussipysäkille, räpättelen tänne lisää joskus myöhemmin! -->

Tanskan matka!

Huihuihui, on taas viikko ollu semmonen ettei oo kerenny kissaa sanomaan, ku on jo kaikki 7 päivää hurahtanu ohi..

Eli tästäkin reissusta sitä ollaan jo viimeset 6 kuukautta puhuttu ja nytten sekin on ohi. Kuka on painanu sen eteenpäinkelaus-napulan pohjaan?

Alkuun vähän pelotti, tietysti. Tunsin oikeestaan kaikki ketkä lähti mukaan, mutta nyt tilanne oli ihan toinen, koska KAIKKI oli samassa paikassa, joten piti aluks vähän kattoo, että kuka on kenenkii kaa, ja ketkä ei tuu niinkää toimeen keskenään. Tuohon ei kuitenkaa menny yhtä päivää pitempään, isoja ongelmia kun ei tällä seurakunnalla niinkään ole. Eli lähdettiin Tanskaan Alt-Reinickendorfin nuorisoseurakunnan porukalla. Tietysti mukana oli myös pari vanhempaa aikuista, mutta niille oli järkätty ihan oma talo (jota sitten ruettiin kutsumaan ''vanhainkodiksi'' ). Kyseisen matkan nää tekee joka vuosi, ja sitämukaa on aina osaanottajien määrä vaan kasvanu. Tällä kertaa mukana oli 27 henkeä.

Matkustettiin autoilla, ajomatka kesti sen 8 tuntia, jos ongelmia ei ollut. (kuten menomatkalla) Kotiintulomatkaan menikin sitten se 12 tuntia, koska keskellä tanskaa puhkesi yhen auton rengas, ja meidän piti ettii autokorjaamo, koska vararengas ei tietenkään ollu mukana.. Ja myrskyvarotuksen takia oli riskinä, ettei meitä päästetä jonkun pitkän sillan yli, mutta onneks sää oli laantunu sen verran, ettei siitä sitten onglemia kertynyt.

Määränpäänä oli Vrist, semmonen 5000 hengen kylä Pohjanmerellä. Talo jossa asuttiin oli ihan SUPERIHANAISOCOOL uima-altaalla ja bijardipöydällä varustettuna. Merikin oli ihan vieressä, mutta ei ihan näin helmikuusta uimaan kehdattu mennä...

Ohjelmaa oli silleen pienesti sopivasti joka päivälle. (Ei siis muuten mitään aikatauluja, koska lomahan se meille kaikille oli, eikä mikään leirikoulu.)

Olin tietysti tosi innoissani lähössä tanskaan kattelemaan ja ihmettelemään, jotenki miulla oli kumminki aluks odotukset aika nollassa, koska Tanskahan on vielä lähempänä Suomee, joten miten siellä nyt vois niin erilaista/ -näköstä olla? Aina sitä kuitenkin kummasti yllättyy..

Näköalat (varsinkin) rannalla oli uskomattomat, sääkin kun vielä suosi!

















Bunkkeri rannalla.


Käytiin semmosessa kalamuseossa, ja siellä oli sitten tuommonen pieni rapu, jota mieki sain kädessä pidellä.. :)



Tehtiin kyllä paljon muutakin, esim. käytiin ratsastamassa ja muissa museoissa sun muuta. :)

Taas tämmönen lyhyt postaus, mutta aika rientää, ja huomenna pitäis taas kouluun raahautua.. :D