Tosissaan tylypahka.

Nyt ois kyllä taas NIIIN hirveesti juttua, että ei tiiä mistä päin sitä alottas.

No ekana tietysti koulu..

Löysin nyt syyn (tai ainakin yhen vaikuttavan tekijän) miun pieniin tutustumis ongelmiin. Olin takertunu yhteen henkilöön miun luokalla, jolla ei oikeestaan ollu kontaktia muihin ihmisiin, joten sen takia en itekkään tietenkää jutellu muitten kanssa. Maanantaina päätin, että nyt saa riittää, en suostu viettämään koko vuotta vaan yhden henkilön kanssa,vaan haluun myös tutustuu muihin luokkatovereihini paremmin. Menin normaaliin tapaan kouluun, kyselin ihmisiltä kuulumisia, mutta en menny luokkaan istumaan sille samalle paikalle minne olin viimeset 2viikkoa aina seilannu. Ja hyvä etten menny. Kuulin yhen päivän sisällä enemmän juttua meidän luokasta, mitä olin koko kahen viikon sisällä kuullu.

Ja samaa rataa jatku sitten koko loppuviikkokin, juttelin ja juttelin ja kuuntelin. Miulle kerrottiin esim. että en tosiaankaa oo ainoo ihminen meidän luokalla, jonka kotimaa ei ole Saksa. Miun luokallahan on siis 25 henkee, joista 11 puhuu äidinkielenään muuta kieltä ku saksaa. :D Oishan tuo pitäny miun jo arvata, koska oon Berliinissä, kaupungissa, jossa on muita kulttuureita pilvin pimein. Mutta kun ei kaikki päällepäin aina näy. Kymppi seeltä löytyy siis Mm. Filippiineiltä, Puolasta, Turkista ja Venäjältä kotoisin olevia nuoria.

Perjantaina oli ihana lähtee viikonlopun viettoon. Oli ensimmäistä kertaa semmonen olo, että oon 10C luokalla. Aina aikasemmin kävin vaan koulussa, ja tuntu siltä, että se on muille ihan sama oonko siellä vaiko en. Ja kun esim. aina perjantaisin lähen kotiin ja muut jää vielä espanjan tunnille, niin ei ne oo varmaan ees pistäny merkille, että joku puuttuu. Viime perjantaina oli kuitenkin ihan erilaista. Kun lähin koulusta, niin koko luokka vilkutti ilosesti ja toivotti hyvät viikonloput. Ah, miten hyvä olo siitä tulikaan. :)

Perjantaista puheen ollen... Meillä vaihtu historian opettaja. (Mikä on miusta tosi outoo; kesken kaiken vaihtaa opettajaa, kun nyt tää uus on ihan sekasin, että mitä ollaan käyty, ja mitä ei..?) Ensimmäisen tunnin jälkeen, huokailin, koska kyseinen mies opettaja oli puhunu niin hiljaa, etten ollu oikeen saanu mitään selvää. (Ihanku ei ymmärtämis vaikeuksia jo valmiiks ois.) Kun toinen tunti alko, se kaivo repustaan pienen, himmeenkultasenkukertavan värisen metallikulhon, jonka reunoilla oli kaiverrettuja koristeita. Vähän niinku jonkun noidan tai shamaanin myrkkykupissa.. Sitten se kaivo vielä pienen puukapulan, jota se sitten piteli toisessa kädessään. Ekana tietysti aattelin, että kyseiset esineet on jotain historiallisia AIHEESEEN LIITTYVIÄ kappaleita, joista se sitten kertoo meille jotain. Mutta yllätyksekseni se nosti ojennetuin käsin tuon kulhon ja kapulan oman päänsä korkeudelle, siristi tarkkaavaisesti silmiä (tai sulki ne, en oo ihan varma, kun olin sillon niin häkeltyny) ja KILAUTTI sitten sillä puukapulalla siihen kupin reunaan. Ja siitähän lähti semmonen heleä kaikuva kumina. Siinä vaiheessa olin varma, että tän on nyt pakko olla vitsi. Mutta opettajan keskittyneestä ilmeestä päättelin, että nyt ei saa nauraa. Sitten se kerto, että hää kilauttelee tuota kupin reunaa aina, kun tarve iskee: jos luokka höpisee liikaa, kun alotetaan jotain uutta, tai kun lopetetaan tunti. Ai että ette arvaa, miten oli naurussa pitelemistä. :D

Nyt kun oon vähän pitempään koulua käyny, nii alan huomaamaan paremmin asioita, jotka on täällä eritavalla. Esim. miusta on tosi hassua ja ärsyttävää, miten vähän tunneilla käytetään koulukirjoja. Kysyin luokkatovereilta, että omistaako ne ollenkaan kemian kirjoja, kun niitä ei oo ikinä tunneilla näkyny. Vastaus oli, että kyllähän tuo kotonta löytyy, mutta ei sitä tunneilla tarvita. Ei tarvita? Miulle se on vaan vähän huonompi juttu, koska miun on vaikeempi seurata opetusta, kun en voi kirjojen sivuja seurata tai aiheen kuvia katella.. Miusta myös tuntuu, että täällä vaaditaan monesti oppilaalta kysymykseen vaan oikee vastaus. Ei kysytä, että ootko oikeesti ymmärtäny asian? Koska joo, kyllähän aina kaiken voi ulkoo opetella, mutta se on ihan eri asia, että ymmärtääkö oppilas sen asian, vaiko ei. Ja opettajalle ei yleensä voi sanoo mitään vastaan, esim. huomauttaa jostain virheestä, että opettaja on väärässä. Koska ihmisiähän nekin on, ei nekään voi aina kaikkee tietää? Myös etiikan tunneilla on välillä hankaluuksia ilmaista omia mielipiteitä, koska monet opettajat on sitä mieltä, että vaan heidän mielipide on se oikea.

Mutta ei tähän koulumaailmaan liittyvää tän enempää tänään.. Pitää vielä viikonlopustakin keretä kirjottelemaan. :)

Ps. Toivon ettei meidän historian opettaja osaa taikoo itelleen suomenkielen lukutaitoa..