Kevättä ilmassa!

Ooooo, tätä sitä on odotettu! Berliinin harmaa ja inhottava talvi alkaa olla takana! Tänään oli auringossa huimat 17 astetta, tuuli oli vielä melkos viileä, mutta niin se saa kyllä maaliskuussa vielä ollakkin!

Oli ihana kävellä keskustan pikkukaduilla, kun kaikki istuskeli terasseilla ja nautti auringon lämmöstä! Ja nurmikko alueilla oli ihmisiä piknikillä ja linnut laulo ja ja ja.

Puutarhassakin keväkukkaset kukki.

Anni on hyvällä tuulella.

:)

Ruokaa, ruokaa, ruokaa!

Oli pakko tehä tämmönen pikku pikablogipostaus! :D

Oon jo vissiin aiemmin maininnu, että täällä on ihan normaalia syyä päiväruuaks esim. lettuja tai pannukakkua tai jotain muuta vastaavaa, mikä meillä on normaalisti jälkiruokaa tai välipalaa. Ja että täällä moni ruoka on makeeta, mikä meillä ois normaalisti suolasta, esim: popkornit :D

Tänään sitten kun tulin koulusta kotia, sano gast-isä, että tänään ois päiväruuaks ''maitoriisiä'' eli niinku meijjän riisipuuroa. Mutta ette arvaaminkä kanssa sitä täällä syödäään!! :D:D

= Kirsikoitten TAI... MANDARIINIEN kanssa :''DDD mandariinien?!?! siis semmosten purkki mandariinien!

Joo :D hihittelen täällä itekseni.. Sokeri ja kanelikin tunnetaan täällä puuron kanssa, mutta puuro oli itessään jo niin makeeta, että ei siihen ainakaan sokeria lisää tarvinnu :))

Mutta oli ihan hyvää! :D

YFU- puolivälileiri- München!

On kyllä pakko taas alottaa tällä samalla kysymyksellä: meneeks se aika oikeesti näi nopeesti? Enää ois neljä kuukautta jäljellä ennenkun lentokenttä kutsuu..

Hihi, kello on nyt.. 00:23, ja kirjotan blogia 8) Huomenna on taas semmonen koulupäivä, että klo 11:50 kouluun, sitten pitäs olla matikkaa, mut meillä on sijanen, eli pelataan ristinollaa.. sitten on yks tunti mantsaa ja kaks tuntii liikkaa, lentopalloo niinku aina :D

Viimeviikon olin siis Münchenissä ''mittelseminaaria'' viettelemässä. En tuntenu kun pari ihmistä, jotka sinne menee, mutta niinku oon varmasti jo aiemmin maininnu: ei ollu kyllä kavereitten hankkimisessa ongelmia, varsinki kun vaihtareitten kanssa pyöritään. Esim. ihan ekana päivänä kun saavuttiin paikanpäälle, piti meijjän päättää huonejärjestyksestä ite. Siinä miekin vaan matkalaukku kainalossa tunkeuduin joittenkin tuntemattomien huoneeseen ja kyselin että sattusko olemaan yhtä ylimäärästä petipaikkaa vapaana. Ja niin päädyinkin super mukavien ihmisten kanssa samaan huoneeseen ja jo viikon aikana kerettiin ystävystymään tosi hyvin!

Leirin päätarkotushan oli jutella vaihtovuodesta, siitä menneestä puolikkaasta ja tulevasta. Olin myös valinnu extra-aiheen, joka oli tietysti kuvataide ja akkitehtuuri.

Taidetta^ :D

Sivu ohjelmaahan ei tietenkää saa unohtaa, kuten esim. saksalaiseen kulttuuriin tutustuminen ja Münchenin kaupunkikierros! Yhtenä iltana järjestettiin ''bayern''-ilta, joka oli vähän niinku mini-octoberfestit :D Meidät jaettiin ryhmiin, joissa meidän piti suorittaaa erilaisia tehtäviä. Mm. -penkin-ympäri-pyörähtämis-kilpailu :D



Meidän piti siis kiepsahtss tuommosen korkeen penkin ali ja ympäri niin nopeesti kun mahollista. Seuraavana päivänä oli sitten parilla innokkaalla käsi- ja polvitaipeet ihan mustelmilla :D





Sitten seuraava tehtävä oli pidellä täyttä yhden litran olut tuoppia käsisuorana ilmassa niin pitkään ku jakso.. Miun tuoppi pysy ylhäällä mahtavat 38 sekuntia..

Muita tehtäviä oli vielä: karaoke, olutpullon avaaminen sytkäriä käyttäen ja bayer-murteella sanottujen sanojen tarkotuksen veikkaaminen. Bayerin murre on muuten hauskan kuulosta! Se ''R'' rullaa pahemmin mitä miun mahtavalla suomen aksentilla :D

Seuraavana päivänä mentiin kattomaan münchenin vesikanavaa. Se näytti ihan niinku jossain elokuvissa joku New yorkin viemäri, krokotiilit vaan puuttu..



Sitten hilluttiin tietysti kaupungilla Müncheniä kattelemassa. Huomas kyllä keskustassa liikkuessa, miten paljon hyötyy siitä kun asuu ite isossa kaupungissa ja käyttää tosi paljon u-bahn linjoja! Oli nimittäin nyt tosi helppoo seurailla Münchenin junakarttoja ja liikkuu paikasta toiseen!

Sitä sun tätä.

Moi kaikki.. Ja hyvää ystävänpäivää!

Arvatkaa mitä! Alotin viime viikonloppuna Linan (kotoisin kolumbiasta) kanssa semmosessa tanssiprojektissa mukana! Nyt on sitte kovat treenit joka viikonloppu klo 10- 16 lauantaina JA sunnuntaina. Ja arvatkaa oonko nyt yhtään poikki... Hyvä että sängystä ylös pääsin.

Kyllä taas huomas että on berliini kyseessä kun mentiin tuonne.. Ollaan siis ainoot vaihtarit, mutta silti löyty taas kulttuureita ympäri maailmaa, yks egyptistä, toinen norjasta ja kolmas filippiineiltä. Mut ryhmähenki tuntu olevan jo heti alusta tosi hyvä, ja kaikilla oli hauskaa. Ekana päivänä nous vaan liikuntasalin lämpötila vähän liian korkeelle, kun lähelle 70 henkilöä samassa hallissa hyppimässä..

Ainii, tanssitaan siis joku osa jostain shakespearin jostain kirjotuksista.. eli näin hyvin oon jo asiaan perehtyny.. :D


Ja tänään alotan kitaratunnit.. mitähän siitäki tulee. No ihan sama, taka-ajatuksena kun on lähinnä ne uudet ihmiset, eikä kitaran soiton taidot :D


Ja mitäs uutta vielä... hmmm, ei kai mitään. ::)

Niinhän sitä aina sanotaan, että loppua kohti bileet vaan paranee.. Siltä nyttenki tuntuu! Koko ajan menee vaan paremmin ja paremmin, ja kotiinlähtö lähestyy samassa mittakaavassa. Vastahan olin Tanskassa, kun nyt eletäänkin jo viikkoa jolloin lähen Müncheniin! Sen viikon jälkeen on enää n.5 viikkoo kouluu kun alkaa kahen viikon pääsiäisloma..

Yks koulutunti tuli taas mietittyy vähän kaikenlaista, lähinnä kotiin paluuta ja muuta tulevaa. Sitte yhtäkkiä ihan säikähin kun tajusin mitä kaikkee miun päässä pyöri! Oikeesti, joskus sillon kun olin ollu ne kaks kuukautta saksassa, ajattelin, etten tuu koskaan muuttamaan kotoo pois, en pärjää ilman porukoita, on nii kova ikävä ja yhyy.. Nyt on kasvanu sisältä jotenki nii paljon, että mie yllätinkin miut suunnittelemasta mm. oman asunnon ostoa!? Elä äiti nyt säikähä kun luet tätä tekstiä, en mie oo vielä oikeesti mihinkää muuttamassa. :D Mutta jotenki uskomatonta huomata miten ne ajatukset muuttuu..

Mutta nyt pitää jo juosta bussipysäkille, räpättelen tänne lisää joskus myöhemmin! -->

Tanskan matka!

Huihuihui, on taas viikko ollu semmonen ettei oo kerenny kissaa sanomaan, ku on jo kaikki 7 päivää hurahtanu ohi..

Eli tästäkin reissusta sitä ollaan jo viimeset 6 kuukautta puhuttu ja nytten sekin on ohi. Kuka on painanu sen eteenpäinkelaus-napulan pohjaan?

Alkuun vähän pelotti, tietysti. Tunsin oikeestaan kaikki ketkä lähti mukaan, mutta nyt tilanne oli ihan toinen, koska KAIKKI oli samassa paikassa, joten piti aluks vähän kattoo, että kuka on kenenkii kaa, ja ketkä ei tuu niinkää toimeen keskenään. Tuohon ei kuitenkaa menny yhtä päivää pitempään, isoja ongelmia kun ei tällä seurakunnalla niinkään ole. Eli lähdettiin Tanskaan Alt-Reinickendorfin nuorisoseurakunnan porukalla. Tietysti mukana oli myös pari vanhempaa aikuista, mutta niille oli järkätty ihan oma talo (jota sitten ruettiin kutsumaan ''vanhainkodiksi'' ). Kyseisen matkan nää tekee joka vuosi, ja sitämukaa on aina osaanottajien määrä vaan kasvanu. Tällä kertaa mukana oli 27 henkeä.

Matkustettiin autoilla, ajomatka kesti sen 8 tuntia, jos ongelmia ei ollut. (kuten menomatkalla) Kotiintulomatkaan menikin sitten se 12 tuntia, koska keskellä tanskaa puhkesi yhen auton rengas, ja meidän piti ettii autokorjaamo, koska vararengas ei tietenkään ollu mukana.. Ja myrskyvarotuksen takia oli riskinä, ettei meitä päästetä jonkun pitkän sillan yli, mutta onneks sää oli laantunu sen verran, ettei siitä sitten onglemia kertynyt.

Määränpäänä oli Vrist, semmonen 5000 hengen kylä Pohjanmerellä. Talo jossa asuttiin oli ihan SUPERIHANAISOCOOL uima-altaalla ja bijardipöydällä varustettuna. Merikin oli ihan vieressä, mutta ei ihan näin helmikuusta uimaan kehdattu mennä...

Ohjelmaa oli silleen pienesti sopivasti joka päivälle. (Ei siis muuten mitään aikatauluja, koska lomahan se meille kaikille oli, eikä mikään leirikoulu.)

Olin tietysti tosi innoissani lähössä tanskaan kattelemaan ja ihmettelemään, jotenki miulla oli kumminki aluks odotukset aika nollassa, koska Tanskahan on vielä lähempänä Suomee, joten miten siellä nyt vois niin erilaista/ -näköstä olla? Aina sitä kuitenkin kummasti yllättyy..

Näköalat (varsinkin) rannalla oli uskomattomat, sääkin kun vielä suosi!

















Bunkkeri rannalla.


Käytiin semmosessa kalamuseossa, ja siellä oli sitten tuommonen pieni rapu, jota mieki sain kädessä pidellä.. :)



Tehtiin kyllä paljon muutakin, esim. käytiin ratsastamassa ja muissa museoissa sun muuta. :)

Taas tämmönen lyhyt postaus, mutta aika rientää, ja huomenna pitäis taas kouluun raahautua.. :D

21 keskiviikkoa!

Hui hui, miettikää, oon selvinny puoleen väliin asti! Jäljellä enää 21 viikkoa, 147 päivää.. ehkei enää pienemmäks tuota lukua pyöristellä. :D

On tullu taas vähän vähemmän kirjoteltua.. Hyvin kun menee nii ei oo mitään mistä vuodattaa :D

Nyt kun oon tähän arkeenkin hyvin tottunut, nii ajattelin kirjottaa pienen blogipostauksen miun normaalista koulupäivästä.

Mistäs päivästä ois suotuisinta kirjottaa.. Maanantait on aina semmosia väsy-päiviä, millon kaikki on hiljasia ja tylsiä ja väsyneitä ja joudutaan kestämään kemian über epäkiinnostavat kaksoistunnit. Ja perjantait onkin sitten sitä luokkaa, että kaikki on levottomia ja oottaa viikonloppua, eikä kukaan kuuntele opetusta ja kaikki riehuu. (sama meininki siis niinkun viimevuonna ysillä :) ) ...

Päädyin keskiviikkoon, se on kai se arkipäivistä normaalein..

6:30 .. Herätyskello soi, ja revin ihteni ylös sängystä. Meen syömään aamupalaa ( Normaalisti paahtoleipää, jonka päällä on marmeladia tai muuta vastaavaa ja juon kaakaota) ja samalla teen myös eväät mukaan kouluun. Miulla on usein ikävä suomalaista kouluruokaa.. siis varsinkin sillon kun ne eväät on jääny tekemättä.. (laiskuuttako?- kyllä) :D klo 7:40 oon jo (toivottavasti) matkalla kouluun.

8:00 alkaa fysiikan tunti. kouluun tullessa tervehdin jokaista luokkatoveria joko kätellen, halaten tai poskisuudelmin. Tunnilla kuuntelen kun opettaja höpöttää hassuja, josta ymmärränkin jopa jo paljon! En taia mistään fysiikan tunnista sen enempää lörpötellä, niinku mistään muustakaan koulutunnista :D nukahtaa ne lukijat vähemmälläkin :).. koulussa kuluu aika jo oikesti tosi nopeesti, välillä enemmän kuuntelemalla ja välillä enemmän omia juttuja uneksien..

Ensimmäinen pitempi paussi (20 min) on klo 9:35. Normaalisti just keskiviikkosin, fysiikan tuntien jälkeen, juostaan kavereitten kanssa kahvioon (missä vietän myös hyppytunnit, siis kun muilla on espanjankielen tunti..) juomaan vanilja cappuchinoa, tapaamaan kaikkia muita tuttuja ja lörpöttelemään joutavia. Tai (jos tuuria sattuu olemaan, eikä opettajia satu olemaan etupihalla vartiossa) mennään ostamaan parin kadun päässä sijaitsevasta leipomosta tuoreita sampylöitä ja kaakaota.

Paussin jälkeen kiiruhdetaan etiikan tunnille (jos tullaan leipomosta, tullaan mitä luultavimmin myöhässä..mutta ei olla ainakaan vielä yhtään valituksen sanaa kuultu?). Etiikan jälkeen seuraakin matikan tunti ja matikan tunnin jälkeen vuorossa olisi valinnaisaineen tunti. Täällä jokainen luokka kantaa aina mukanaan 'luokkakirjaa', joka annetaan joka tunti aineen opettajalle käyttöön. Sinne merkitään mm. läksyt, poissaolot ym. Nuo valinnaisainetunnit tekee kuitenkin poikkeuksen, koska sillon kurssin kävijät on aina eri luokilta, eikä luokkakirja oo sillon mukana. Kyseisiltä tunneilta puuttuukin monesti oppilaita.. poissaolo kun näkyy vain todistusnumerossa, eikä pistä luokanvalvojan silmään..(ja sitäkautta tule vanhempien tietoiseuuteen)

Luokanvalvojan tunnille on varattu paikka valinnaisaineen jälkeen.. tähän asti ei kuitenkaan oo pidetty yhtä ainoota luokanvalvojan tuntia.

Ennen kotiin lähtöä (14:25) katotaan vielä käytävän seinällä olevaa muutoslistaa, että tiedetään minne sitä pitää seuraavana päivänä osata mennä.

Tämmöstä kuuluu siis miun normaaliin keskiviikkoon.

Joulu- ja Uudenvuodenaatto.

Joulutivoli Alexanderplatzilla^

Nyt ne juhlapyhät ois sitten ohi. Oikeestaan ihan hyvä vaan, niin tulee edes vähän stressiltä vältyttyä..

Jouluaattohan alkoi siis leppoisasti kuusen koristelulla. Olo oli jotenki outo. Olin tosi ilonen, että saan vihdoin avata kaikki suomesta tulleet paketit, mutta toisaalta... en ollut yhtään joulu tunnelmissa.







Koristelun jälkeen meni kaikki laittautumaan parhaimmilleen ja odottelemaan ruokailua. Kun kaikki oli valmista, piti meidän ( siis lapsien) odottaa olohuonenn oven takana, kun gast-vanhemmat sekä -isovanhemmat asettelivat paketteja olkkarin pöydälle ja lattialle. Sitten kun päästiin sisälle, ei saatu käydä heti pakettien kimppuun, vaan juotiin ensin kahvit ja syötiin joulukakkua. Sen jälkeen alettiin heittämään noppaa, ja kuka sai luvun 6 tai 1 sai avata yhden oman paketin. (jostain aikaa tuo kuitenkin unohtu, ja kaikki avas paketteja arpakuution numeroista huolimatta..)



Suomesta tulleista paketeista sain 2 kg 200g suklaata ja monet parit villasukkia ja salmiakit siihen päälle tietysti. Itkin ja nauroin yhtä aikaa, tunteet oli kyllä semmosta sekamelskaa. Siskojen piirustukset ja ystävien kirjeet kruunas vielä kaiken.

Pakettejen repimistuokion jälkeen istahdettiin pöydän ääreen jouluaterialle. Tarjolla oli perus saksalaista jouluruokaa, eli..


..hanhea..


.. Klöse- perunoita (=eli niinku periunoita, jotka on tehty semmosesta perunamuussimassasta)


.. ja mitäs muutakaan kun kaalia! Oli punakaalta ja viherkaalta ja ruusukaalta ja..

Olin huvittunu kun kuulin, että normaali Berliiniläinen jouluruokahan on makkaraa ja perunasalaattia. Se johtuu siitä, kun aiemmin saatto perheen äiti olla vielä jouluaattonakin töissä, joten sillä ei ollu aikaa seistä koko päivää keittiössä kunnon jouluruokaa valmistelemassa. Makkarat vaan uuniin ja valmista tuli! Isommat jouluruoat syötiin sitten aina vasta 25. päivä.

Sitten syötiin tietysti vielä jälkiruokaa. En oo ihan varma mitä se oli.. :D jotain vanukasta, minkä päälle tehtiin semmonen sokerikuori, joka poltettiin semmosella tulijutulla.. Kuva kerto varmaan enemmän. :D



Ruokailun jälkeen istuskeltiin vielä tovi sohvalla ja nautiskeltiin uusista paketeista jonka jälkeen mentiin kirkkoon joulujumalanpalvelusta kuulemaan.

Aatto meni siis tosi nopeesti ohi!

Ennen uuttavuotta kerettiin pyörähtää museossa..




..joulusirkuksessa..



..ja vierailemaan monen tuttavan luona. Uudenvuoden aatto menikin sitten jotenkin huonommissa tunnelmissa, mitä joulu. Luultavasti kaikki se ikävänpelko oli pakkautunut ja tunteenpurkaukset tuli sitten sopivasti uutena vuotena ulos. Olin ulkona kavereitten kanssa, juteltiin ja oli ihan mukavaa. Joku kuitenki paino koko ajan takaraivossa.

Mukavaks muistoks jää kuitenkin ainakin se, kun kello tuli 00:00

Koko päivän oli tietysti kuulunu rakettejen pauketta sieltä sun täältä, mutta kun keskiyö koitti, alko semmonen jytinä, ettei voinu enää puhuu muitten kanssa. Ei yksinkertasesti vaan kuullu mitä muut sano.

Sitten rupesin seuraamaan kelloo..

00:15 - ''okei.. no eiköhän tää pauke kohta lopu..''

00:30 - ''ei huvita enää.. mut jaa, enpä viitti valittaa..''

00:45 - '' Voitasko hei pliis tehä jo jotain muuta? ''

Pauke ei tosiaankaa loppunu vielä tuohonkaan, vielä kahen aikaan yölläkin kuulu paukuntaa jostain kadunkulmalta. Ei tietenkään niin vahvasti, niinku tuntii aikasemmin, mutta silti. Kun suomessa on aina se meininki, että

A. on -30 astetta, ei ketään huvita niin pitkään ulkona näppejänsä jäädyttää
B. ostetaan sitten ne seittemän rakettia
C. PAMPAMPAM ammutaan ne 15 minuutissa taivaan tuulin ja se riittää.

Hehe, tästä tuli nyt tämmönen tylsä raportointi blogiteksti, mutta njaa, ens kerralla sitten paremmin.. :D