21 keskiviikkoa!

Hui hui, miettikää, oon selvinny puoleen väliin asti! Jäljellä enää 21 viikkoa, 147 päivää.. ehkei enää pienemmäks tuota lukua pyöristellä. :D

On tullu taas vähän vähemmän kirjoteltua.. Hyvin kun menee nii ei oo mitään mistä vuodattaa :D

Nyt kun oon tähän arkeenkin hyvin tottunut, nii ajattelin kirjottaa pienen blogipostauksen miun normaalista koulupäivästä.

Mistäs päivästä ois suotuisinta kirjottaa.. Maanantait on aina semmosia väsy-päiviä, millon kaikki on hiljasia ja tylsiä ja väsyneitä ja joudutaan kestämään kemian über epäkiinnostavat kaksoistunnit. Ja perjantait onkin sitten sitä luokkaa, että kaikki on levottomia ja oottaa viikonloppua, eikä kukaan kuuntele opetusta ja kaikki riehuu. (sama meininki siis niinkun viimevuonna ysillä :) ) ...

Päädyin keskiviikkoon, se on kai se arkipäivistä normaalein..

6:30 .. Herätyskello soi, ja revin ihteni ylös sängystä. Meen syömään aamupalaa ( Normaalisti paahtoleipää, jonka päällä on marmeladia tai muuta vastaavaa ja juon kaakaota) ja samalla teen myös eväät mukaan kouluun. Miulla on usein ikävä suomalaista kouluruokaa.. siis varsinkin sillon kun ne eväät on jääny tekemättä.. (laiskuuttako?- kyllä) :D klo 7:40 oon jo (toivottavasti) matkalla kouluun.

8:00 alkaa fysiikan tunti. kouluun tullessa tervehdin jokaista luokkatoveria joko kätellen, halaten tai poskisuudelmin. Tunnilla kuuntelen kun opettaja höpöttää hassuja, josta ymmärränkin jopa jo paljon! En taia mistään fysiikan tunnista sen enempää lörpötellä, niinku mistään muustakaan koulutunnista :D nukahtaa ne lukijat vähemmälläkin :).. koulussa kuluu aika jo oikesti tosi nopeesti, välillä enemmän kuuntelemalla ja välillä enemmän omia juttuja uneksien..

Ensimmäinen pitempi paussi (20 min) on klo 9:35. Normaalisti just keskiviikkosin, fysiikan tuntien jälkeen, juostaan kavereitten kanssa kahvioon (missä vietän myös hyppytunnit, siis kun muilla on espanjankielen tunti..) juomaan vanilja cappuchinoa, tapaamaan kaikkia muita tuttuja ja lörpöttelemään joutavia. Tai (jos tuuria sattuu olemaan, eikä opettajia satu olemaan etupihalla vartiossa) mennään ostamaan parin kadun päässä sijaitsevasta leipomosta tuoreita sampylöitä ja kaakaota.

Paussin jälkeen kiiruhdetaan etiikan tunnille (jos tullaan leipomosta, tullaan mitä luultavimmin myöhässä..mutta ei olla ainakaan vielä yhtään valituksen sanaa kuultu?). Etiikan jälkeen seuraakin matikan tunti ja matikan tunnin jälkeen vuorossa olisi valinnaisaineen tunti. Täällä jokainen luokka kantaa aina mukanaan 'luokkakirjaa', joka annetaan joka tunti aineen opettajalle käyttöön. Sinne merkitään mm. läksyt, poissaolot ym. Nuo valinnaisainetunnit tekee kuitenkin poikkeuksen, koska sillon kurssin kävijät on aina eri luokilta, eikä luokkakirja oo sillon mukana. Kyseisiltä tunneilta puuttuukin monesti oppilaita.. poissaolo kun näkyy vain todistusnumerossa, eikä pistä luokanvalvojan silmään..(ja sitäkautta tule vanhempien tietoiseuuteen)

Luokanvalvojan tunnille on varattu paikka valinnaisaineen jälkeen.. tähän asti ei kuitenkaan oo pidetty yhtä ainoota luokanvalvojan tuntia.

Ennen kotiin lähtöä (14:25) katotaan vielä käytävän seinällä olevaa muutoslistaa, että tiedetään minne sitä pitää seuraavana päivänä osata mennä.

Tämmöstä kuuluu siis miun normaaliin keskiviikkoon.

Joulu- ja Uudenvuodenaatto.

Joulutivoli Alexanderplatzilla^

Nyt ne juhlapyhät ois sitten ohi. Oikeestaan ihan hyvä vaan, niin tulee edes vähän stressiltä vältyttyä..

Jouluaattohan alkoi siis leppoisasti kuusen koristelulla. Olo oli jotenki outo. Olin tosi ilonen, että saan vihdoin avata kaikki suomesta tulleet paketit, mutta toisaalta... en ollut yhtään joulu tunnelmissa.







Koristelun jälkeen meni kaikki laittautumaan parhaimmilleen ja odottelemaan ruokailua. Kun kaikki oli valmista, piti meidän ( siis lapsien) odottaa olohuonenn oven takana, kun gast-vanhemmat sekä -isovanhemmat asettelivat paketteja olkkarin pöydälle ja lattialle. Sitten kun päästiin sisälle, ei saatu käydä heti pakettien kimppuun, vaan juotiin ensin kahvit ja syötiin joulukakkua. Sen jälkeen alettiin heittämään noppaa, ja kuka sai luvun 6 tai 1 sai avata yhden oman paketin. (jostain aikaa tuo kuitenkin unohtu, ja kaikki avas paketteja arpakuution numeroista huolimatta..)



Suomesta tulleista paketeista sain 2 kg 200g suklaata ja monet parit villasukkia ja salmiakit siihen päälle tietysti. Itkin ja nauroin yhtä aikaa, tunteet oli kyllä semmosta sekamelskaa. Siskojen piirustukset ja ystävien kirjeet kruunas vielä kaiken.

Pakettejen repimistuokion jälkeen istahdettiin pöydän ääreen jouluaterialle. Tarjolla oli perus saksalaista jouluruokaa, eli..


..hanhea..


.. Klöse- perunoita (=eli niinku periunoita, jotka on tehty semmosesta perunamuussimassasta)


.. ja mitäs muutakaan kun kaalia! Oli punakaalta ja viherkaalta ja ruusukaalta ja..

Olin huvittunu kun kuulin, että normaali Berliiniläinen jouluruokahan on makkaraa ja perunasalaattia. Se johtuu siitä, kun aiemmin saatto perheen äiti olla vielä jouluaattonakin töissä, joten sillä ei ollu aikaa seistä koko päivää keittiössä kunnon jouluruokaa valmistelemassa. Makkarat vaan uuniin ja valmista tuli! Isommat jouluruoat syötiin sitten aina vasta 25. päivä.

Sitten syötiin tietysti vielä jälkiruokaa. En oo ihan varma mitä se oli.. :D jotain vanukasta, minkä päälle tehtiin semmonen sokerikuori, joka poltettiin semmosella tulijutulla.. Kuva kerto varmaan enemmän. :D



Ruokailun jälkeen istuskeltiin vielä tovi sohvalla ja nautiskeltiin uusista paketeista jonka jälkeen mentiin kirkkoon joulujumalanpalvelusta kuulemaan.

Aatto meni siis tosi nopeesti ohi!

Ennen uuttavuotta kerettiin pyörähtää museossa..




..joulusirkuksessa..



..ja vierailemaan monen tuttavan luona. Uudenvuoden aatto menikin sitten jotenkin huonommissa tunnelmissa, mitä joulu. Luultavasti kaikki se ikävänpelko oli pakkautunut ja tunteenpurkaukset tuli sitten sopivasti uutena vuotena ulos. Olin ulkona kavereitten kanssa, juteltiin ja oli ihan mukavaa. Joku kuitenki paino koko ajan takaraivossa.

Mukavaks muistoks jää kuitenkin ainakin se, kun kello tuli 00:00

Koko päivän oli tietysti kuulunu rakettejen pauketta sieltä sun täältä, mutta kun keskiyö koitti, alko semmonen jytinä, ettei voinu enää puhuu muitten kanssa. Ei yksinkertasesti vaan kuullu mitä muut sano.

Sitten rupesin seuraamaan kelloo..

00:15 - ''okei.. no eiköhän tää pauke kohta lopu..''

00:30 - ''ei huvita enää.. mut jaa, enpä viitti valittaa..''

00:45 - '' Voitasko hei pliis tehä jo jotain muuta? ''

Pauke ei tosiaankaa loppunu vielä tuohonkaan, vielä kahen aikaan yölläkin kuulu paukuntaa jostain kadunkulmalta. Ei tietenkään niin vahvasti, niinku tuntii aikasemmin, mutta silti. Kun suomessa on aina se meininki, että

A. on -30 astetta, ei ketään huvita niin pitkään ulkona näppejänsä jäädyttää
B. ostetaan sitten ne seittemän rakettia
C. PAMPAMPAM ammutaan ne 15 minuutissa taivaan tuulin ja se riittää.

Hehe, tästä tuli nyt tämmönen tylsä raportointi blogiteksti, mutta njaa, ens kerralla sitten paremmin.. :D

Joulua odotellessa, osa 2

Adventtikranssi, jossa kaikki neljä adventtikynttilää. Löytyy ainakin Berliinissä joka kodin joulukoristevalikoimasta.

Kolme yötä jouluun on.. Herran jumala miten se on jo lähellä! En osaa jotenkaan yhtään kuvitella! Tai kun vastahan oli elokuu, ja itku kurkussa ikävissäni mietin, että ei se joulu ikinä tuu, ei aika kulu! Sitten marraskuun koittaessa harkihin jo joululahjojen ostoa, mutta päädyin sitten siihen tulokseen, että on liian aikasta ryhtyä moiseen hommaan.. Ja niinkun joka vuos, miulle tuli lopulta kiire lahjaostosten kanssa, ja veikkaan, ettei yksikään paketti mikä on suomeen lähtenyt, tule ajallaan määränpäähänsä. (Ja nekin mitä sain ajoissa lähetettyä tuli viikon päästä takasin, kun en ollu tarpeeks postimerkkejä liimaillu.)

Mitäs tässä joulukuussa onkaan siis kerennyt tapahtumaan.. Saksalaisia joulukeksejä on tullut leivottua ihan mielinmäärin: varsinkin perinteisiä kanelitähtiä ja murotaikinapipareita.



Jouluostosten myötä onkin tultu juostua noilla joulumarkkinoilla ihan väsymykseen asti. Berliinin 60:stä joulumarkkinavaihtoehdosta löytyy kyllä jokaiseen makuun mieleinen! Itse olen jo käynyt noista kuudessa. Tässä niistä muutama..


Reinickendorfin joulumarkkinat kirkon pihassa. Ihanan lähellä, pieni alue, ja lämmin tunnelma!


Skandinaaviset joulumarkkinat, ja kuten kuvasta näkyy, SUOMALAISIA erikoisuuksiakin oli saatavilla! (Huvitti kyllä, kun glöginmyyjä tajus, että tuun suomesta, piti sen äkkiä rueta selittelemään, että ei ne joulupiparit oikeesti suomesta oo, vaan hää oli käyny eilen ne IKEAsta hakemassa.. Maistuuvat kuulemma melkein samalta :D )


Markkinat Scharlottenburgin linnalla. Puhutaan, että tuolla on koko kaupungin kauneimmat joulumarkkinat, mikä kyllä tosissaan pitää paikkansa!


Miusta saksan joulumarkkinat on aina nii hellyyttäviä niitten jouluvalojen määrällä ja karuselleillä ja vohveleitten makealla tuoksulla. Ihanku olis jossain satumaassa.


CITY-joulumarkkinat

Satumaasta puheenollen.. siltä tää koko kaupunki kyllä näin joulun aikaan näyttää! Keskusta pursuaa jouluvaloista ja koristeista ja joulupukeista ja joulukuusista! (ja niistä joululahjoja ostelevista ihmisistä puhumattakaan.. joita voisi kyllä olla vähän vähemmän!)


Jouluvaloin koristeltu KaDeWe.


Berliinin keskustaa. Valoja siellä täällä, kaunista! Ja kerrostalotkin on ihanan näkösiä, kun niin monesta ikkunasta loistaa jouluvalot pihalle.

Samaan aikaan kun siellä Suomen puolella juhlistettiin Suomen itsenäistymispäivää ja kateltiin linnanjuhlia, oli täällä Nikolaus-päivä. Nikolaus oli joskus muinoin herra, joka antoi köyhille lapsille lahjaksi mm. karkkia ja muuta ruokaa, jonka lapset löysivät aamulla kengistään. Niinpä tänne on jäänyt tavaksi puhdistaa joulukuun viidentenä iltana kengät Nikolausta varten. Niin tehtiin myös tässä perheessä ja aamulla kengät oli pullollaan mm. suklaata ja karkkeja sekä myös pieniä yllätyksiä, kuten huivi, lahjakortti, kirja.. Lapset täällä mielissään, kun joulukuussa saa kahtena päivänä lahjoja! ;) Mitenköhän on aikuisten laita.. :D hihi



Mikä muu kuuluisikaan joulun valmisteluun sen paremmin, kuin joulukuusen haku! Täällä sen pystyy ostamaan ihan valmiiksi hakattuna/pakattuna, Tanskasta lennätettynä, taikka sitten mennä joulukuusimessuille ja hakata mieleisensä puun itse talteen (maksua vastaan tietenkin). Myö käytettiin tuota viimeistä vaihtoehtoa. Tunnin verran aidatussa metsässä tallusteltua löydettiin lopulta jokaista perheenjäsentä miellyttävä yksilö.


Itsekkin ilmaisin mielipiteeni, mutta ihme kyllä toiveitani ei tahdottu toteuttaa. Olohuoneen katto ottaa kuulemma vastaan?

Kuusi pääsee koristeltavaksi 24. päivä, niinku kotona Suomessakin. Täällä ei kuulemma kuitenkaan tule pukki käymään, vaan lahjat löytyy iltapäivällä kuusen alta.

Eurooppa on joutunut kärsimään paljon runsaasta lumentulosta tässä viimeaikoina. Berliini ei ole poikkeus, täälläkin kärsitään pienestä kaaoksesta. (Ite kyllä nautin kovasti, lumesta tulee niin kotonen olo!) Toisaalta oon vähän huvittunu, tai kun miten lumesta voi tulla niin paljon ongelmia? Niinno tottakai, täällähän ei olla näin runsaisiin lukemiin totuttuja, joten aura-autoja ja muita häkkyröitä löytyy täältä paljon vähemmän. Ymmärrettävää. Ja onhan niitä ongelmia lumen myötä varmasti Helsingissäkin! Kuitenkin hymy nous pakosti huulille alkutalvesta, kun pakkasta oli -3 ja lehden otsikko oli: '' talvi jatkuu, kaaos myös!''.

Toisaalta kyllähän sen älyn käyttökin ihan sallittua ois.. Kattelin tässä yks päivä, kun naapurit harjaili/lapioi lumia pois omilta etupihoilta (kasvit kun ei tykkää jos on niin paljon lunta kukkapenkissä). Ja kun sitä tilaa rivitalojen etupihalla ei ihan riittävästi tuolle lumimäärälle ole, työntivät he kaiken lumen keskelle autotietä. Sitten ihmetellään/kirotaan miten sillä autolla on vaikee ajella, kun keskellä tietä kauhee lumivuori.. :D:D Voisin tietysti vihjasta, että meilläpäin ne penkat kasataan tien reunoille, mikä helpottaa huomattavasti auton hallintaa ajettaessa. Tjaah. :D

Sitten kun näin vihdoin aura-auton, ei sillä ollukkaan nokassa aura, vaan semmonen pyörivä harja, vähän niinkun auton pesulassa. (sellaset oikeet aura-autot ajelee vissiin vaan noilla isoilla teillä) Voitte sitten kuvitella, kun semmonen jyllää sen tien vaan yhen kerran läpi ja lähtee sitten muualle. Yhen kerran jälkeen se lumi on vaan möyräytetty kerran ympäri, eli on semmonen kuohkee ja upottava sohjomössö. :D ja sitten siihen kun autolla työntää.. Nojaa, ehken kommentoi asiaa, kun en sillä autolla täällä ajele.

Osataan täällä tietysti sitä lunta nyt hyväksikin käyttää, kun sitä kerta on. Käytiin nimittäin kelkkailemassa! :)



Ja mikä parasta, olin siellä miun molempien isäntäperheitten kanssa! Nautin kovasti kun sain viettää oikeesti YHTEISTÄ aikaa perheitteni kanssa. :) Naurettiin muuten, kun miulle kerrottiin, että tuon mäen lähialueella asuu 25 tuhatta ihmistä. (Siellä oli vaan semmonen läntti täynnä isoja kerrostaloja. ) Ja sitten muistutin, että eihän siellä savonlinnassakaan asu kun se 30 tuhatta... alue on vaan himpun verran isompi :D

Oon jotenkin tosi helpottunu siitä, ettei ikävä oo joulun lähestyessä kasvanu niinkun pelkäsin. Oon nyt vaan nähny enemmän unia suomesta mitä yleensä. Monissa unien tapahtumissa lensin takasin suomeen, mutta jostain kumman syystä, en tykänny siitä yhtään! Siis minuu vaivas koko sen unen ajan, että nyt jäi sitä ja tätä vielä tekemättä, haluun takasin! Oon nyt viimeistää sisäistäny kokonaan tän miun vaihdon. Siis tottakai miulla on vielä ikävä, mutta osaan siirtää sen nyt jonnekkin nurkkaan piiloon (ja hakea sen helposti tarvittaessa esille) ajattelemalla, että kohtahan mie kuitenkin takasin lennän! Ja mie oon niin innoissani kaikesta mitä miulla on vielä eessä, oon ihan tehny listaa mm. paikoista, joissa haluun vielä käydä.

Mietiskelin tuossa yks päviä miun pelkoja, mitä miulla suomessa oli ennen lähtöä. Yks oli esim. pelko siitä, että jään jostain paitsi, tai että tulee kauhee ikävä kun kuulen että kaikki miun kaverit tai sukulaiset on yhessä jossain, vaikka synttäripippaloissa tai muuta. Ja että kun tuun takasin oon ihan ulkona kaikesta. Ja niinhän mie tuun vähän olemaankin! Mutta nyt nauran miun ajatukselle ääneen! :D Tai kun miulla on tasan muuta ajateltavaa, mitä muitten tekemiset suomessa. Siis en millään pahalla tätä tarkota, sehän on van hyvä juttu, että osaan ajatella ja tehä muita juttuja. Sitäpaitsi kun oon vuoden poissa, haluun, että miulla on myös semmonen tunne, että oon jääny jostain välistä ja ollu oikeesti sen vuoden POISSA! Koska ois varmaan aika pahasti joku pieleen menny, jos tietäisin koko ajan kaiken mitä suomessa tapahtuu! Ja muistan, että tää oli monen muunkin vaihtarin huoli, joten niille tuleville sitten tiedoksi, että ei huolta, niitä pirskeitä kun tulee ja menee! :P

Joskus muuten saattaa varmaan tulla 'yksinäinen' olo suomessa, kun kerron aina miun vaihtovuoden jutuista yksin. Tarkotan siis, ettei kukaan oo miun kanssa sitten suomessa muistelemassa kaikkia juttuja mitä täällä on tapahtunu. Tai se tulee ainakin olemaan taas jotain uutta johon pitää sitten totutella. :)

Tässä tämmönen sekamelska blogipostaus, jossa kaikki tapahtumat yhdellä kertaa.. :D
Jouluaatosta tulee sitten vielä yksin oma blogiteksti..

So bis dann!

Suomalainen.. vai sittenkin ihan saksalainen sauna?

Uudessa perheessä on lähtenyt tosi hyvin arki liikkeelle. Tällä hetkellä pientä stressiä joulujutuista, mutta niinhän se aina tuppaa joulukuussa olemaan.. :)

Nyt en ehi hirveesti henkeviä kirjottelemaan, tuo englannin kirjotelmakin kun tuossa vieressä odottaa.. Mutta uuden uudesta elämyksestä on pakko päästä tänne heti raportoimaan kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa, kävin nimittäin täällä ''SUOMALAISESSA SAUNASSA''.

Kyseinen elämysmatkailukohde löytyy siis tästä ihan parin kadun päästä, normaalista uimahallisa. Perus juttuja täkäläisessä kylpemiskulttuurissa: Uimahalliin meneminen maksaa paljon! (aikuinen 15 e). Niinpä silloin kun kylvetään, niin se ei ihan tunnissa ohi ole.. Naiset ja miehet ovat niin uimassa kuin saunassa, suihkussa ja pukuhuonetiloissa sekoitettuna. Täällä ollaan niin suihkussa, saunassa kuin UIMASSA ALASTI. Kaikki siis käppäilee ympäri uimahallia porealtaasta toiseen alasti.

Myö sitten kuitenkin päätettiin mennä kylpemään ihan naisten päivänä, niinkun olin gast-äidille toiveeni esittänyt. Tuntu muuten tosi oudota mennä esim. suihkuun, kun miulla oli semmosen läpsikäs kengät jalassa. Mie usein unohtelinki ne aina jonnekkin päin uimahallia. (kengät siis jalkasienien ja muitten ihanuuksien ehkäisemisen takia) Sitten päästiin jo altaitten ja saunojen puolelle. Saunan oven yläpuolella oli kyltti ''suomalainen sauna, 85 astetta'' Mentiin sisään ja istahettiin lauteille. Eka eroavaisuus minkä huomasin, oli lauteitten sijainti. Ne oli jotenki hirmu matalalla! Tai kun kotonahan lauteet menee aina tosi ylös asti, että korkeimmilla lauteilla voit vaan istua, koska katto ottaa muuten vastaan. Nojaa, istahin mukavasti ja aloin nauttimaan lämmöstä.

Neljä kuukautta ilman saunaa, ja VIHDOIN. Kohta ilma alko jotenki tuntumaan tosi kuivalta ja aloin sitten tietysti ettimään sitä vesiämpäriä kauhan kera. Huppista, täälläkun vettä saa heittaa kiukaaalle vain tietty henkilökunnan jäsen! Ja vielä vaan tasatunnein! Se kun on tietysti niin vaarallista hommaa se.. Onneks meillä kävi tuuri ja kello näytti just sen verran, että kohta pitäs jonkun tulla. Sitten yhtäkiä ovi pölähti auki ja sisälle asteli semmone viiksekäs MIES. :D Että ''SCHÖNEN GUTEN TAG'' pärähti vaan ilosesti. Oli miulla varmaan ilme aikamoinen..

No jaa, enimmikseen minuu vaan vähän huvitti, enkä oikee tienny että mites sitä nyt pitäis oikeen olla. Kohta alko kumminkii hymy yltymään nauruks, kun se mies kohotti pyyhkeen ilmaan ja alko pyörittämään sitä ku jotakin helikopterin ropelia. Piti kato raikasta ilmaa saunaan saaha. Sitten ku se vihdoin uskaltautu innostumaan ja heitti vettä kiukaalle, niin ilokseni löylyveteen oli lurautettu sitten ihan reilusti eukalyptusta, tai jotain muuta vastaavaa, mikä kirveli ihan silmissä asti.

Oli siellä sitten onneks kuumempikin sauna, mutta sielläkään ei sitä löylyä heittää saaanut.. Porealtaassakin istuskeltiin, mutta jotenkin se tietoisuus, ettei kenelläkään ollu uikkareita päällä.. En jotenkaan osannu rentoutuu. Ja niinku tätikin tuossa totesi, että löytyyköhän niitä sattumia sieltä altaasta sitten useemmin, kun ei oo uikkarit niitä kiinni ottamassa... IIIYYÄÄ, en haluu ajatella:D

Siis tervetuloa rentoutumaan, uimahalli Paracelsus-bad, Berliini!

Ps. joulusta paljon juttua myöhemmin.. (:

Valaistuminen!

Olin eilen taas vaihteeks semmosessa vaihto-oppilas tapaamisessa. Juttelin siellä sitten tietysti paljon muitten vaihtareitten kokemuksista ja erityisen pitkään rupattelin yhen Sofian kanssa, joka on viettäyt vaihtovuoden liettuassa. Ja herranjumala miten paljon asioita miulle valkeni!

Oon jotenki tähän asti pelänny, että voi ei, mitä jos tästä vaihtovuodesta ei tuukkaan ikimuistonen, tuntuu että kaikilla muilla on ollu hauskempaa ja enemmän koettavaa ja enemmän kavereita. Mitä jos tästä ei tuuukkaan paras vuosi miun elämässä, niinku kaikki muut vaihtarit on aina blogiinsa kirjottanu? Mitä mie oonkaan taas itelleni menny tuommosia odotuksia tekemään! Oon tähän asti kokenu jo niinpaljon kaikkee uutta ja mukavaa, että voisin kirjottaa kirjan. Ja Sofia anto miulle ihan eri näkökulman koko vuoteen, esim: Eikö oiskii surullista, jos mie eläisin näin nuorena miun elämäni parhaan vuoden? :D Miten järkevä kysymys! Ajattelin, että en oo luonu itelleni hirveitä odotuksia, että mikä minuu nyt vaivaa, enhän mie voi pettyä, jos ei oo isoja osotuksia? Mutta tajusinkin, että perhana miehän oon jotenki ajatellu tuon asian ytimen ihan väärin.

Ja monet entiset vaihtarit on kertoillu niistä ihanista hetkistä, miten ne on ajatellu, että JES, miten siistii että oon täällä. Miten rohkee olin, ja miten hieno paikka tää täysin uus kaupunki on. Ja mie voin jo kertoo, että tämmösen elämyksen miekin oon käyny täällä läpi:

Seisoin S-bahnissa, jossain keskustassa, menossa paikasta A paikkaan B, oli jo pimeetä, ja kaupungin valot loisti ihanasti. Sitten näin televisiotornin kaikkien kerrostalojen yli. Menin ihan kananlihalle, kun ajattelin, miten hienoo, että oon just nyt täällä. Vaikka kaikki ei ookkaan menny ihan ilman propleemia, niin silti. Ja näitä hetkiä tulee miulle varmasti toistamiseen, niinkun niitä huonompiakin päiviä.

Tässä lähiviikkoina oon myös huomannu miten oon esim koulussa yhtyny luokkatovereitten keskusteluihin ilman viiden minuutin mietintätaukoo: '' hmm.. miten mie nyt tän lauseen muotoilisin silleen, että nää ymmärtäis tän miun palikkasaksan oikein...'' (ja lause on sitten yleensä loppujen lopuks menny mönkään, tai oon jättäny kokonaan sanomatta) Ja joka kerta kun huomaan tuosta noin vaan puhuneeni, tunne on melko sanoin kuvaamaton.

Hehheh, ja lihomisestakaan en oo enää jaksanu stressiä vääntää. Mitä sitten ku housut ei mahu enää jalkaan, saanpahan ostaa uusia vaatteita? Ja sitäpaitsi oon kuullu, että useinmiten nuo pienet lisäkilot karisee melkeinpä kokonaan pois, kun menee kotiin. (että se on sitten sen ajan murhe) Kuulin myös, että painon nousulle ei voikkaan oikeesti tehä täällä mitään, koska se voi johtuu jo jopa kraanavedestä. Ihan vaan siks, että se on erilaista mitä kotona. Miun hiuksetkii on jaksanu kasvaa vallan mainoisti, mistä iloitsenkin melko lailla. Niinkin kun on kuulemma miun kohtalotovereille käyny, että hiukset on lopettanu kokonaan kasvamisen vaihtovuotena ja jatkanu kasvua normaalisti heti kotiin palattua. ::D jotenki uskomatonta.

Oon vaan tässä neljän kuukauden aikana tullu jotenkin siiihen tulokseen, ettei kukaan vaihtari oo oikeesti ihan tervejärkinen. Ai mitenniin? No miettikääpä! Tyypit vaan ottaa ja lähtee vuodeks heipparallaa vähän maailmalle ja vielä yksin. Joo. Kun meen suomeen en varmaan pelkää enää mitään, mikään e oo pahempaa kun vaihtovuosi. Okei, jos vaikka muotoilisin tuon lauseen toisella tavalla.. :D Mikään muu ei opeta niin paljoa uusia juttuja tai mistään muusta et saa kerättyy niin paljoo rohkeutta

(mikä vielä riittää varmasti koko loppu elämäks)

mitä vaihtovuodesta. :)

Asiasta kolmanteen, tänään pakkasin sitten tavarat kasaan. Tuntuu tällä hetkellä ihan samalta, niinkun sillon kun suomessa pakkasin. Tiesin että lähen, mutta en jotekaa tajunnu sitä. Se tulee sitten taas vähän jälessä, kun oon asunu uudessa perheessä sen kaks kuukautta. Leivoin muuten entiselle perheelle läksiäislahjaks ja uudelle perheelle tuliaiseks korvapuusteja. Ja tuli muuten hienoja ja hyviä! =D


Meitsi ja korvapuustit :)


Pakko nyt kirjottaa ihan tänne, ennenku tää tunne menee ohi:

Oon onnellinen.

Joulua odotellessa..

Se ois sitten tasan kuukaus jouluun!

Täällä on pyöriny kyllä jo jouluhässäkät kaupoissa pitemmän aikaa ja alexanderplatzillekkin on noussu semmonen huvipuisto maailman pyörineen ja vuoristoratoineen ja joulumarkkinoista puhumattakaan! Kunhan satun seuraavan kerran ohi kulkemaan, niin räppäsen pari kuvaa..

Oon tähän asti jotenki oottanu joulua hirveesti. Tai kun kaikki entiset vaihto-oppilaat aina sanoo, että jouluna osaatte jo täydellisesti puhua ja kaikki sujuu vallan mainiosti. Ja muutenkin, oon tosi kiinnostunu miten erilainen tuleva joulu tulee olemaan. Olin kyllä yhtenä päivänä kaupungilla, ja jossain kaupassa oli jo jotain joulun tuoksusia kynttilöitä, niin sillon vihlas kyllä aika syvällä sydämessä.. kun jouluhan se vasta sitä perheen yhteistä aikaa onkin.

Oon jo joitain eroavaisuuksia saksalaisen ja suomalaisen joulun valmisteluissa huomannu. Esimerkiks joulupiparit.. Oltiin siis leipomassa 'pipareita' jotka tehtiin perus vaaleasta voitaikinasta, mistä oon itse normaaleita keksejä kotona leiponu. Eihän ne semmoset mitään joulupipareita ole! :D No ihan sama, hauskaa meillä ainakin oli!



Täällä juhlittiin myös 11. maraskuussa 'Martin päivää' jolloin kaikki lapset käveli hämärän tullen itse askartelemansa lyhdyt kädessä ja laulelivat lyhtylauluja. (Martti on siis kuuluisa herra sitä, että hän puolitti miekalla viittansa ja antoi toisen puolen köyhälle miehelle vaatteeksi.) Luulin aluks, että kyseinen juhla ois ihan pienimuotonen. Kun sitten yhtäkkiä katu täytty ihmisistä juomaan glühviiniä ja lämmintä mehua, tajusin, että tää onkin ihan reilun kokonen festivaali. Paistettiin tikkuleipää (joka ei kyllä miellyttäny minuu ei sitten ollenkaan! se ei maistunu oikeestaan millekkään hyi :D ) ja tikun pääähän tökättyä omenaa (mikä taas maistu ihan omenamuhennokselta) ja tunnelma oli mukava.





Ja ens viikonloppuna oiskin sitten ensimmäinen adventti. Ja muutto.. Vahdan siis perhettä mutta en onneksi kauaksi lähde. Ihan tässä samalla kadulla pysyn, nii ei tarvii koulua tai ystäväpiirejä muuttaa. Ja tuo uusi perhe ja miun alkuperäinen isäntäperhe on tuntenu toisensa jo 14 vuotta, joten yhteys alkuperäiseen perheeseen pysyy varmasti. Oudointa/epämukavinta muutossa on se, että joudun pakkaamaan tavaroita, mutta tiedän etten lähdekkään vielä omaan kotiin, suomeen..

Tänään muuten Berliiniin satoi ensilumi! (tai noh, lumi ja lumi.. Plus asteita oli vielä sen verran, että räntää se taisi enimmäkseen olla..) Joka tapauksessa olin jotenkin erityisen innoissani lumisateesta! Olin just kerenny mietiskelemään, että tuntuu siltä, että täällä olis jopa pimeämpää mitä suomessa, koska lumi ei ole tietä valaisemassa! Mutta niin se harmaus täällä vielä jonkin aikaa pysyy, koska satanut lumi suli tietysti heti maahan päästyään pois.. Olin myös reipas ja kävin ostamassa itelleni lapaset (semmosen ohuet, perus mustat lapaset), ettei sormia ala kylmämään. (kesällä pakattuani kun ei lapasia tullut mukaan otettua..) Moni on nyt sitten tullut heittämään mm. koulussa kommenttia tyyliin: '' hehheh, kivat lapaset!'' ja muutaman toiston jälkeen alko minuu pikkuhiljaa ihmetyttämään: Eikö nää täällä muka talvella lapasia käytä? Menin sitten ihan suoraan luokkatoveriltani kysymään, että mikä tässä mättää, vai ihanko muuten vaan ihmiset jakelee tuommosia huvittuneita kohteliasuuksia. Kaveri katto miun lapasia, ja tokas sitten naureskellen, että no jaa, itse hän omisti tuollaiset, kun oli ykkös luokalla.. Isot ihmiset kun käyttävät sormikas mallia. :D Kummallista porukkaa.

Kummallisuudesta puheen ollen, tuli taas juteltua pöydän ääressä ruokailutavoista. Saksalaiset sanoo, että kaikki mitkä lentää, saa syödä käsin. ( käsin= siis ilman haarukkaa ja veitseä) En kuitenkaan jotenkaan osaa ottaa semmosta isoaisoa kanan jalkaa vaan kätöseen ja rueta pistämään massuun. Varsinkin sillon kun se on kuuma, se on paljon kätevämpää ensin pilkkoa lautasele ja sitten alkaa syömään. (ja ihan btw. syökö suomalaiset sen kanan nahkan myös? Mie nimittäin närpin senkin siitä päältä tietysti pois, ja olin taas monen kummallisesti toljottavan silmäparin tähtäämänä..) Ja täällä taas sitten esim. makkara pilkotaan AINA lautaselle ja sitten syödään. Meillä kun se on taas toisinpäin: jos ostat grilliltä makkaran, saat sen ihan suoraan pikkupaperiin käärittynä käteen. Että ruokailu olisi helpompaa..

Mutta tämmöstä tällä kertaa! Viimestään jouluna sitten lisää! :)

PS. KIRJOTIN FYSIIKAN KOKEESTA 1- !! ja olin ihan puulla päähän lyöty. (1 = paras)

Koulua ja vaikeita valintoja.

Minuu pelottaa, että toistan itteeni kauheesti tänne miun blogiin. :D Kirjotanko mie aina samoja juttuja? Nojaa, kohan tänne jotain mukavuuksia höpöttelen. :)

Koulun käynnistä ei oo kyllä tarvinnu ottaa tässä vähään aikaan minkäänlaisia paineita. Miusta tuntuu, etten oo käyny kouluu tyyliin vielä ollenkaan. Tai kun miettii, että kohtahan on jo joululoma.. Vuoden alussa meni tietysti läksyihin aikaa paljon enemmän, kun piti kääntää saksasta suomeks niin paljon uusia sanoja. Mutta nyt kun oon kaikki perus jutut opetellu, niin koulu sujuu melkein mutkitta. Ja tähän asti oon vaan kertaillu koulussa aiheita, jotka oon jo viimevuonna suomessa käsitelly. (paitsi tietysti se matikka..)

En tiiä oonko jo aiemmin maininnu, miten paljon täällä oppilaat jää luokalleen? Kysyin miun luokkalaisilta, että eiks se sitte oo täällä niin vakavaa, jos joku joutuu kertaamaan vuoden? Vastaukseks tuli, että ei sen yhen vuoden kertaaminen nyt nii kauheeta ois. Mut jos joutus sitten jo kolmannen kerran saman luokan kertaamaan, nii saattais ne samat aiheet alkaa tylsistyttämään. Nauroin: sehän se suurin ongelma siinä oiskin, kun alkais koulussa tylsää olemaan.. :D

Myös senki takia tuntuu yheltä lomailulta, kun miulta tippuu aina hirveesti koulutunteja pois. Viime torstaina ja perjantaina miulla oli vaan kaks tuntia kouluu. Sitte juttelin miun gast-äidin kanssa tuosta luokallejäämisestä ja puuttuvista koulutunneista, nii se kerto, että ongelma on saksan koulujärjestelmässä. Nimittäin puuttuvat koulutunnithan jothuu siitä, että opettajia on täällä liian vähän. Jos joku opettaja on poissa, sille ei löydetä sijaista. Ja opettajien vähäisyys taas johtuu siitä, että niille maksetaan palkkaa vaihtelevasti kaupungista riippuen. Eli hyvät opettajat muuttaa siihen kaupunkiin työskentelemään, missä tietysti maksetaan parempaa palkkaa. Niimpä sinne, missä palkka on huonompi, jää vähän vähemmän motivaatiota omistavat opettajat. Ja jos opettajan motivaatio on alhaalla, myös oppilasta ei kiinosta opiskella... Siinähän se sitten menee niinku dominoradassa, kun yks palkki kaatuu, alkaa kaikki muutkin pikkuhiljaa kaatumaan peräkkäin.

Asiasta kukkaruukkuun..

Vaihto-oppilasvuodelle lähteminenhän oli iso valinta. Mut ei sitä sillon miettiny, että ehkä sitä vielä itse vaihtovuoden aikana joutuu isojen päätösten keskelle. Miun gast-isällä todettiin vakavampi sairaus. Nyt olis sitten valinnan paikka, että vaihdanko uuteen perheeseen vai jäänkö? Kun mietin vaihtovuottani, valitsisin tietysti toisen perheen. Että saisin varmasti viettää mukavan ja ikimuistoisen vuoden, eikä tarvitsis elää sairauden keskellä. Mutta toisaalta.. oon just oppinu tuntemaan kaikki perheenjäsenet, ja alkanu tykkäämään kakista ja kaikesta. Mutta päivä kerrallaan edetään jatukihenkilön kanssa vaihetaan tiuhaan tahtin ajatuksia. :)

Että tällasta tänne Berliinin sateiseen lauantai-iltaan. :)

Bis bald!